29.4.2018

Vapunviettäjiä joka lähtöön - löydätkö itsesi listasta?

Vappu on täällä - itse asiassa joidenkin kohdalla se on ollut täällä jo toista viikkoa. Vappu on juhla, joka sekä yhdistää että jakaa kansaa. Valkolakkiset haalarihousut vyöryvät keskustaan. Ohi vilistää täpötäysi vappuauto, jonka maalipinta muistuttaa väriliituja syöneen taaperon oksennusta. Samaan aikaan toiset pitävät vappua vuoden turhimpana juhlana.

Avaan suomalaista vappukulttuuria listaamalla 10 (-1) erilaista vapunviettäjää. Tunnistatko itsesi?

Vappuheppu
Jostain serpentiinihunnun välistä pilkistävät mielipuolisen innostuneet silmät, joiden alle jo viikon kestänyt vappu on kerääntynyt sinertäviksi pusseiksi. Vappu kohottaa mielialasi - ja välillä myös kantapääsi. Jälkimmäisestä voidaan todennäköisesti syyttää lähes neljääkymmentä heliumpalloa, jotka olet itseesi kytkenyt.

Vappupallo
Olet munkkirasvalta käryävä sokeriviiksillä varustettu mässäilijä, jolle vappu on yltäkylläisyyden juhlaa. Sinun kohdallasi vappubrunssi ei rajoitu vain aamupäivälle, vaan se kestää noin kolme vuorokautta. Perunasalaattisi on lähinnä majoneesia perunalla höystettynä, ja päivän teemamusiikkina toimii klassikkohitti "Ei tippaleipä tapa".



Keltalakki
Sinut erottaa vappumassasta helposti hailakan pissan värisen ylioppilaslakkisi ja harmaakirjavan kuontalosti ansiosta. Vappuna sinut löytää todennäköisimmin värisevä-äänisen mieskuoron takarivistä tai Tellervon torikahvilan pöydästä seurustelemasta ikätovereidesi kanssa.

Vapunvihaaja
Sinulle vappu on kirosana, v-sana, v****.
Vappuna ollaan yhdessä, nauretaan ja nautitaan Suomen keväästä. Et harrasta mitään näistä kolmesta. Varustaudut vappuun neulalla, jolla teet selvää ohikulkevien juhlijoiden ilmapalloista ja vapputunnelmasta. Lopulta päätät boikotoida koko juhlaa ostamalla liian suurella rahasummalla glögiä ja mämmiä, joita vetäydyt tuhoamaan kotiluolaasi suljettujen sälekaihdinten taakse.

Vappustressaaja
Vapun kuuluisi olla vuoden hauskin juhla. Otat kaikkien muiden (paitsi itsesi) viihtymisen henkilökohtaiseksi tavoitteeksesi. Olet aikatauluttanut vappuaaton ja -päivän kaikenlaisilla hassunhauskoilla aktiviteeteilla. Pitäisikö puhaltaa vielä lisää ilmapalloja? Kuka haluaa pelata Aliasta jännällä twistillä? Haluatko vielä lisää rusinoita simaan? Hauskaa vappua! Onhan kaikilla hauskaa? Ihan varmastiko?

Vapunpimennys
Sinun vappuasi voidaan kutsua kirjaimellisesti "pimiäksi". Muistikuvat juhlapäivästä ovat nimittäin hyvin hämärät. Lähdet liikenteeseen hyvissä ajoin voimajuomanasi aivan liian pitkälle käynyt sima ja pullo kirkasta. Aamupäivästä jaat sosiaaliseen mediaan itsestäsi paidattoman kuvan (sukupuolesta riippumatta) ja alapuolelle paiskaat suosikkisloganisi #vabueilopu. Sinun kohdallasi vappu kuitenkin päättyy ennen iltapäivää joutuessasi sairaalanmäelle suolihuuhteluun.

Vappuvajarit
Lähdet viettämään kaupungille vappua, koska niin kuuluu tehdä. Juot kaksi lasillista skumppaa, syöt puolikkaan munkin ja päädyt tanssimaan sivu-viereen -askellusta paikallisen baarin kaikille avoimeen vappudiskoon. Hehkutat kreisiä vappuasi somessa, mutta sinun kohdallasi päivä on yhtä villi kuin leikattu kollikissa.

Säämies
Keskityt juhlapäivässäsi olennaiseen - eli säähän. Olet se, joka mittaa lumipeitteen paksuutta niin jouluna kuin juhannuksenakin ja vertaat lukemaa viimeisen vuosisadan tilastoihin. Vappu on suosikkijuhlasi, sillä kukaan ei voi tietää, mistä vuodenajasta/vuodenajoista juhlijat pääsevät nauttimaan. Näin ollen spekuloitavaa riittää koko päiväksi.

Vaputon
Ai pitäisikö sitä vappua jotenkin viettääkin? Otat mielelläsi vastaan ylimääräisen vapaapäivän, mutta et ole edes varma miksi vappua juhlitaan. Saatat nauttia munkin sumppisi ohessa, mutta et tee näin juhlistaaksesi vappua - satut vaan pitämään munkeista.

26.4.2018

Muutossa auttava on tosiystävä tai masokisti

"Onko muuttoavuksi pakko mennä, jos kysytään?" tuskaili ystäväni pari päivää takaperin. Tästä alkoi porinapiiri siitä, onko muuttoapuna toimiminen kaveruuteen kuuluva velvollisuus vai vapaaehtoinen palvelus. Missä vaiheessa ystävyydessä on ylitetty se kynnys, että toisen muuttoapua voidaan pitää selviönä?

Palataan näihin kysymyksiin tuonnempana.  Käydään ensin läpi muutamia muuttamisen realiteetteja:


Google ei erehdy. Korviini on kantautunut opiskeluvuosieni aikana monia muuttamista kuvailevia adjektiiveja. Niiden rinnalla yllä olevat hakutulokset ovat ylistäviä. Muuttaminen on yksi ihmiselämän vastenmielisimmistä akteista. Jos Danten Helvetissä olisi ollut kymmenen piiriä, niistä alimmassa syntiset olisivat joutuneet todennäköisesti muuttohommiin.

Viikko ennen muuttopäivää mieli on korkealla: uusi kämppä on sisustettu pään sisällä jo kolmeen kertaan ja läheisestä Siwasta on haettu pino banaanilaatikoita. Kun pakkaaminen alkaa, todellisuus iskee. Mieleen muotoutunut hahmotelma unelmakämpästä sisältää noin 10 % siitä tavarapaljoudesta, mitä tosielämässä omistat. Tilpehööriä on kuin Tiimarissa ja lisää löytyy joka lokerosta. Karmeita kouluaikaisia askartelutöitä, viimeisiään veteleviä lankakeriä, kaksi kassillista pakasterasioita ja vaatelaatikoita, jotka oli tarkoitus viedä kirpparille silloin, kun trumpettilahkeet olivat vielä muodissa. Pois heittäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto - niitähän voidaan tarvita!



Alta aikayksikön huomaat lähteneesi taistelemaan lingolla Goljatia vastaan. Muuttoon varatut banaanilaatikot ovat täynnä kuin Cheekin keikka, mutta tilanteesta ovat jippikayjeit kaukana - asunnon lattia on vieläkin kuin kolmenkymmenen leikki-ikäisen jäljiltä. Laatikoiden puute koetetaan korvata muovipusseilla, lehtilaatikolla, pyykkikorilla ja kolmella jouluisella lahjakassilla. Sanomalehteä kuluu enemmän kuin koiranpennun omistajalla. H-hetki lähestyy ja stressitasot nousevat. Miksi töissä ei tarjota muuttovapaata? Ei hätää - puolen viikon pakkaamisen jälkeen sinulla on hyvä syy hakea hermolomaa.

Muuttopäivänä viikonpäivät orastanut kaaos räjähtää täyteen kliimaksiinsa. Pesukoneen kanssa käyty porrastreeni päätyy noidannuoleen. Paketin pohja pettää ja Arabiat päätyvät asfalttiin. Ai eikö se ollutkaan roskapussi? Auton pakkaaminen muistuttaa Tetriksen pelaamista paskoilla paloilla hetkenä ennen game overia. Lopputuloksena auton takapenkille syntyy huojuva torni, joka peittää näkyvyyden liikenteeseen sekä parempaan huomiseen. Ainoa levon hetki on vessatauko, jonka aikana huomataan, että vessapaperit on viety edellisessä kuormassa.

Kysymys kuului siis seuraavanlaisesti: onko muuttoapuna toimiminen kaverin rooliin kuuluva velvollisuus?  Jos ystävyyssuhteenne velvollisuuslistassa on myös "toista kohti ammutun luodin eteen hyppääminen", vastaus voi olla myöntävä. Muussa tapauksessa ei. Aina voi pyytää, mutta ei olettaa. Jos joku lähtee kanssasi vapaaehtoisesti muuttamaan, pidä tämä ihminen lähelläsi. Olet hänelle elämäsi velkaa - tai alkajaisiksi ainakin ne perinteiset muuttopizzat ja -oluet.

Yhteen muuttaminen on suuri koettelemus ystävyydelle.
Yhdessä muuttaminen on vielä suurempi.

23.4.2018

Euroviisut 2018, Semifinaali 1: Nämä esitykset nähdään finaalissa


Katson Euroviisuja.

Nyt kun se on sanottu, ripittäydytään saman tien kunnolla: kuuntelen Euroviisuja ennen varsinaista kilpailua. Ruokin tätä salaista pahettani listaamalla ja arvostelemalla teille ensimmäisen semifinaalin kärkikymmenikön, eli esitykset, joiden oletan jatkavan finaaliin. Toisen semifinaalin listauksen löydät täältä.

Alla kertausvideo niille ihmisille, jotka eivät jostakin syystä ole perehtyneet tarjontaan puoli kuukautta ennakkoon. Ennustamani finalistit on esitelty siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät videolla.

Kuka pelaa vähemmistökorttinsa viisaiten? Kenen tuulikone kaataa kulissit kumoon? Kenen pyroshow vaatii sammutustöitä?



Belgia: Sennek – A Matter of Time
Viisujollotuksille epätyypillisesti kappale toimii paremmin, kun päättää kuunnella lyriikoita. Video on suora pikakelaus 90-luvulle: värjäämätön roikkuva tukka, hipstermäistä lattialla makaamista, eteerisiä käsiä ja erikoisia outfitteja lakanasta kumipukuun.



 
Tsekki: Mikolas Josef – Lie to Me
Artistina Justin Bieberin ja kusipäisen oikisopiskelijan (korjaan: ylipäätään oikisopiskelijan) risteytys. Mukana fiittaamassa "iso hätä" -otsanrypistys. Itse kappale on sinällään svengaava, jopa jalan alle menevä. Lisätään vielä satunnainen kameli, korealainen katutanssija ja Epic sax guy -tyyppinen taustarenkutus. Wóla, hitti on syntynyt.




Liettua: Ieva Zasimauskaité – When We’re Old
Tavallisesti Liettuan euroviisukappaleet aiheuttavat päänsärkyä ja pakokauhua. Tällä kertaa maalla on mahdollisuus (vai uhka?) päästä finaaliin. Nenä-ääni, akustinen piano ja sovitus, joka voisi olla jokaisen romanttisen teinidraaaman soundtrackilla. Imelyys nousee lähes vaarallisiin sfääreihin videolla esiintyvien vauvan sormien, kirkassilmäisten vanhusten ja lumienkeleiden myötä.


Israel: Netta – Toy
En haluaisi tykätä ennakkosuosikeista. Teen sen silti. Miesviha, #metoo ja tanssiva Maria Veitola eivät kuulosta minun kakkupalaltani. Itse kappale on kuitenkin varsin menevä. Vähän surettaa, kun en saa kuulla tänä vuonna hepreaa, mutta sain sentään kanan kotkotusta. Toivottavasti laulaja ei munaa (tirsk) live-esityksessä näin haastavan kappaleen kanssa. 


Valko-Venäjä: Alekseev – Forever
Vihaan itseäni ikuisesti, kun päästin tämän listalleni. Video on aivan karsea viritys. Laulaja on rasvaisempi kuin ternimaito, ja logiikka kuin Lintulan luostarin nunna - kadoksissa. Tulkintani mukaan Alekseev kokeilee videolla punnerrus- ja vesihaasteita epäonnistuen molemmissa. Tämä johtaa uhriutumiseen ja itsetuhoisuuteen. Jos pystyn unohtamaan videon (lähes mahdotonta), itse kappale sai kannateltua slaaviangstillaan tämän kyhäelmän kärkikymmenikköön. En tiedä kertooko tämä kyseisen raidan paremmuudesta vai muiden huonommuudesta.



Viro: Elina Nechayeva – La forza
Pitihän myös tänä vuonna mukaan saada pakollinen marginaaligenre, joskin ooppera alkaa jo menettää shokkiarvoaan. Italiaksi laulaminen tekee kokonaisuudesta kornin; ainoa enemmän päälleliimattu asia on laulajataren olkaimeton mekko, joka pysyy sitkeästi päällä massiivisuudestaan huolimatta. Kappale on kuitenkin jossakin määrin kiehtova, ja todennäköisesti se päätyy suihkulaululistalleni (anteeksi naapurit).


Bulgaria: Equinox – Bones
Videossa näytölle tuleevat lyriikat yhdistettyinä kimaltelevaan tähtitaustaan tuo väistämättä vaikutelman suomalaisesta karaokevideosta. Paljon taitavia laulajia ja lähes uskottava Sia-klooni. Melkein mahtipontista, mutta ei sitten kuitenkaan. Bridge oli ihan kiva. Kai. Tai en nyt oikein tiedä.


Kreikka: Giánna Terzi – Óneiró mou
Hämyiset huilut, eteeriset liikkeet, etniset rummut, nätti naislaulaja... Nämä kuluneet elementit kantavat finaalin heikoimpaan kolmannekseen, mutta tuskin sen pidemmälle. Sekä videosta että kappaleesta tuli väistämättömät flashbackit Espanjan viisuun vuodelta 2015. Tarkemmin katsottuna kyseessä taitaakin olla jatkokertomus miehen kohtaamisesta tiikerin kanssa.

Espanja 2015

Kreikka 2018

Suomi: Saara Aalto Monsters
Olen päättänyt joskus muinoin vihata Saara Aaltoa, ja välillä siitä tulee vähän syyllinen olo. Videon transteeman nähdessäni huokaisin raskaasti. Itse kappaleen kohdalla toistot ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Lenkillä radiota kuunnellessani yllätin itseni jopa kävelemässä liioitellun dramaattisesti tämän kappaleen tahtiin. Pitääkö olla huolissaan?

Kypros: Eleni Foureira Fuego
Kuluneita vertauskuvia rakkaudesta ja tulesta. Huonot englanninkieliset lyriikat, joita koetetaan paikata espanjalaisilla tehosanoilla. Epäkäytännöllisiä asukokonaisuuksia ja tarpeetonta asioiden räjäyttelemistä. Taistelee samassa sarjassa Saara Aallon kanssa, mutta vielä kuluneemmilla varusteilla.

Kuinkas sitten kävikään? Jälkipyykkiä finaalista täällä. 

20.4.2018

Päivällä opettaja - illalla ihminen


Opettajien ahdinko on noussut taas otsikoihin. Uupumus on kansankynttilöiden ammattitauti. Mutta miten sen kaiken lomailun ohessa ehtii palamaan loppuun?


"Hän on oikeudenmukainen, eikä osoita suosiotaan erityisesti jollekulle. Hänen piirteisiinsä kuuluvat hyvyys, ystävällisyys, laupeus ja rakkaus. Hän tietää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, Tämän lisäksi hän pysyy erossa moraalisesta epäpuhtaudesta."

Edelliset kuvaukset ovat peräisin Raamatusta ja ne kertovat Jumalasta. Vastaavanlaisia vaatimattomia listauksia löytää internetin pyhätöstä, Suomi24-foorumilta, vastaamassa kysymykseen "Millainen on hyvä opettaja?" Kun otetaan huomioon, että sanalla "hyvä" on myös komparatiivi- ja superlatiivimuodot, huomaan olevani nuorena opettajaopiskelijana melkoisten odotusten keskiössä.

Hyvä opettaja on yli-ihminen, jolta löytyy Kekkosen kunnianhimo, Oprahin ihmisymmärrys, Siegfridsin aktiivisuustaso ja Stubbin kestohymy. Opettajaopintojeni alussa löysin nämä piirteet helposti opiskelijakollegoistani: vuosikurssini tuntui pursuvan lifestyle-lehdestä leikattuja kuvottavan kauniita ihmisiä, jotka tykkäsivät toistella sanaa "kutsumusammatti".

Kohta löysin itseni samasta rivistä sovittelemassa kasvoilleni herttaista ilmettä ja toistelemassa, miten jokainen oppilas on omalla tavallaan ihmeellinen. Tunsin olevani epäsäännöllinen murikka, joka yrittää tunkea itseään opettajuuden virheettömän pyöreään muottiin

Kasvojani vasten pamahtanut täydellisen opettajuuden rintama alkoi kuitenkin nopeasti karista. Itse asiassa sitä ei ollut koskaan olemassa: kutsumusopettajat viihtyivät kerta toisensa jälkeen uusintatenteissä, tanssivat tyrkysti teinibaareissa ja nauroivat räkäisesti vauvavitseille. Täydellisyyden epärealistinen muotti ei ollut pakoittanut vain minun kulmiani, vaan jaoin paineet yllättävän erimuotoisten mötiköiden kanssa. Jokainen meistä tavoitteli jotain, mitä ei ole olemassa. Mutta mistä nämä utopistiset ajatukset maailmaa syleilevästä malliopettajasta tulevat?

Opettajan ammatti on herättänyt arvostusta kautta aikain: kansakouluopettajat olivat henkisiä - ja paikoin myös fyysisiä - auktoriteetteja, joiden asemaa ei kyseenalaistettu. Rooli ei ulottunut vain luokkahuoneeseen, vaan opettajia näki usein myös kansanvalistus- ja raittiustyön tehtävissä. Mielikuva opettajasta siveellisenä mallikansalaisena saattaa olla aikansa elänyt, mutta opettajuus yhdistetään vieläkin vahvasti yhteisölliseen aktiivisuuteen, nuhteettomuuteen ja kunnollisuuteen.



Rooli yhteiskunnan hyvekeskittymänä ilmenee jo iltapäivälehden kannessa. Jos opettaja sattuu erehtymään rikoksen tielle, kriminaalin ammatti muistetaan mainita marsun kokoisilla kirjaimilla heti otsikossa, somemylly lähtee pyörimään ja asiaa puidaan vielä ensi vuonna. Järkyttävä tapaus. Ja vieläpä opettaja - herttinen! Opettajan oletetaan olevan aina se sama esimerkki, joka hän on luokkahuoneessa. Pitkät kesälomat tai viikonloppuvapaat menettävät nopeasti merkityksensä, jos opettaja-etuliite ei jää koskaan työpaikalle.

Koulun porttien ulkopuolella opettaja tallaa kesken jääneen Malboronsa paniikissa kengänpohjaan, kun oppilas tai tämän huoltaja ilmestyy näköpiiriin. Paikallisessa entisiä oppilaita pakoillaan baaritiskin toiseen laitaan. Ainainen esimerkin asema tekee olon tärkeäksi. Ja välillä pirun ahdistuneeksi.

Opettaja kertoo tulevaisuuden sukupolville oikeasta ja väärästä, reilusta kaveruudesta ja luonnon kunnioittamisesta. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että mahdollisesti samainen lehtori kiilaa kassajonossa, juoruilee kollegoistaan ja lykkää ruuantähteet sekajäteroskikseen. Tekopyhää? Ehkä. Inhimillistä? Ehdottomasti.

Opettaja. Pidä paheistasi kiinni. Ota vaan se toinen olut ja kiroile ääneen kun kyrsii. Loppuun palaneesta kansankynttilästä ei ole tiennäyttäjäksi.

19.4.2018

Blogimaailman Länsimetro

Blogin luominen on helppoa. Kirjoita kauniita ajatuksia kursiivilla. Jaa sööttejä makro-otoksia vauvan paljaista varpaista. Kuvaa kaikki mitä syöt (ja siinä samassa putipuhtaita serviettejä ja uutta Iittalan astiastoasi).

Bloggaaja-alokkaana huomaan, että edessäni on muutama perustavanlaatuinen ongelma. En harrasta aforismeja. Minulla ei ole vauvaa, eikä randomkersojen varpaiden kuvaaminen ole ok. Valmistamani ruoka näyttää samalta ennen ja jälkeen syömisen, ja astiahyllyni on yhtä yhteinäinen kuin kännisen karaokeporukan tulkinta Ukkometsosta.

Vaikka minulta puuttuvat virkakelpoisen bloggaajan perustaidot, olen päättänyt kokeilla kepillä jäätä monen vuoden rannalla ruikuttamisen jälkeen. Kohdallani blogin aloittaminen ei kuitenkaan tapahtunut käden käänteessä, vaan tuskallisesti yksi sormi kerrallaan.

Pikkusormi: 

Blogini aloittaminen - tai sen aloittamatta jättäminen - muistutti monella tapaa Game of Thrones -sarjan Petyr Baelishin, alias Pikkusormen, käyttäytymistä. Mielessä kytee mahtipontinen master plan, mutta en suunnittelultani ja uhoamiseltani muista toteuttaa sitä. Upeat suunnitelmani lässähtävät kuin Idols-voittajan ura.

Nimetön: 

Ready? Set. NO! Sitoutumiskammo on pahempi kuin temppareiden Minnalla. Ei tässä ahdista se aloittaminen, vaan jatkaminen. Parempi siis vaan jättää suosiolla aloittamatta. Olen ihminen, jolle pyykkivuoron varaaminen tuntuu jo pelottavan suurelta sitoumukselta. Ja tässä pitäisi ottaa ja perustaa blogi!

Keskisormi: 

 Kehiin tulee klassinen defenssimekanismi: arvon kieltäminen. En mä ois ees halunnu. Bloggaaminen on höpöhommaa. Voinhan minä aina sysätä mielipiteeni paikallislehden tekstaripalstalle tai liittyä anonyymeihin rappukäytäväkriitikoihin. Ja kyllä meidän nuoruudessa kunnon kansalaiset kirjoittavat perinteistä päiväkirjaa (johon minulta löytyy jo hyvä alku kolmosluokalta: "Tänään menin kouluun ja söin makaroonilaatikkoa. Illalla katsoin Selviytyjät ja menin nukkumaan"). 

Etusormi: 

Söpösti heristävä soo soo -sormi muuttuu nopeasti syyttäväksi osoittamiseksi. Mitäs niissä tuttavaperheen sokerisissa sisustustarroissa lukikaan? 


Ai et saa tuosta koukerruksesta mitään selvää? Se on merkityksentä; siitä huolimatta kursiivi tehoaa ja inspiroitumista ei voi estää.

Peukalo:  

Blogin muotoilupuolessa keskellä kämmentä. Alussa peukalo nousee vapisevana ja haparoivana, kuin kotoa karanneella teiniliftarilla. Hiljalleen optimismia säteilevä jee-peukku alkaa kuitenkin nousta täyteen komeuteensa. Aloitusta tuli odotettua kuin Länsimetroa, mutta lopulta päästiin kiskoille.