23.4.2018

Euroviisut 2018, Semifinaali 1: Nämä esitykset nähdään finaalissa


Katson Euroviisuja.

Nyt kun se on sanottu, ripittäydytään saman tien kunnolla: kuuntelen Euroviisuja ennen varsinaista kilpailua. Ruokin tätä salaista pahettani listaamalla ja arvostelemalla teille ensimmäisen semifinaalin kärkikymmenikön, eli esitykset, joiden oletan jatkavan finaaliin. Toisen semifinaalin listauksen löydät täältä.

Alla kertausvideo niille ihmisille, jotka eivät jostakin syystä ole perehtyneet tarjontaan puoli kuukautta ennakkoon. Ennustamani finalistit on esitelty siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät videolla.

Kuka pelaa vähemmistökorttinsa viisaiten? Kenen tuulikone kaataa kulissit kumoon? Kenen pyroshow vaatii sammutustöitä?



Belgia: Sennek – A Matter of Time
Viisujollotuksille epätyypillisesti kappale toimii paremmin, kun päättää kuunnella lyriikoita. Video on suora pikakelaus 90-luvulle: värjäämätön roikkuva tukka, hipstermäistä lattialla makaamista, eteerisiä käsiä ja erikoisia outfitteja lakanasta kumipukuun.



 
Tsekki: Mikolas Josef – Lie to Me
Artistina Justin Bieberin ja kusipäisen oikisopiskelijan (korjaan: ylipäätään oikisopiskelijan) risteytys. Mukana fiittaamassa "iso hätä" -otsanrypistys. Itse kappale on sinällään svengaava, jopa jalan alle menevä. Lisätään vielä satunnainen kameli, korealainen katutanssija ja Epic sax guy -tyyppinen taustarenkutus. Wóla, hitti on syntynyt.




Liettua: Ieva Zasimauskaité – When We’re Old
Tavallisesti Liettuan euroviisukappaleet aiheuttavat päänsärkyä ja pakokauhua. Tällä kertaa maalla on mahdollisuus (vai uhka?) päästä finaaliin. Nenä-ääni, akustinen piano ja sovitus, joka voisi olla jokaisen romanttisen teinidraaaman soundtrackilla. Imelyys nousee lähes vaarallisiin sfääreihin videolla esiintyvien vauvan sormien, kirkassilmäisten vanhusten ja lumienkeleiden myötä.


Israel: Netta – Toy
En haluaisi tykätä ennakkosuosikeista. Teen sen silti. Miesviha, #metoo ja tanssiva Maria Veitola eivät kuulosta minun kakkupalaltani. Itse kappale on kuitenkin varsin menevä. Vähän surettaa, kun en saa kuulla tänä vuonna hepreaa, mutta sain sentään kanan kotkotusta. Toivottavasti laulaja ei munaa (tirsk) live-esityksessä näin haastavan kappaleen kanssa. 


Valko-Venäjä: Alekseev – Forever
Vihaan itseäni ikuisesti, kun päästin tämän listalleni. Video on aivan karsea viritys. Laulaja on rasvaisempi kuin ternimaito, ja logiikka kuin Lintulan luostarin nunna - kadoksissa. Tulkintani mukaan Alekseev kokeilee videolla punnerrus- ja vesihaasteita epäonnistuen molemmissa. Tämä johtaa uhriutumiseen ja itsetuhoisuuteen. Jos pystyn unohtamaan videon (lähes mahdotonta), itse kappale sai kannateltua slaaviangstillaan tämän kyhäelmän kärkikymmenikköön. En tiedä kertooko tämä kyseisen raidan paremmuudesta vai muiden huonommuudesta.



Viro: Elina Nechayeva – La forza
Pitihän myös tänä vuonna mukaan saada pakollinen marginaaligenre, joskin ooppera alkaa jo menettää shokkiarvoaan. Italiaksi laulaminen tekee kokonaisuudesta kornin; ainoa enemmän päälleliimattu asia on laulajataren olkaimeton mekko, joka pysyy sitkeästi päällä massiivisuudestaan huolimatta. Kappale on kuitenkin jossakin määrin kiehtova, ja todennäköisesti se päätyy suihkulaululistalleni (anteeksi naapurit).


Bulgaria: Equinox – Bones
Videossa näytölle tuleevat lyriikat yhdistettyinä kimaltelevaan tähtitaustaan tuo väistämättä vaikutelman suomalaisesta karaokevideosta. Paljon taitavia laulajia ja lähes uskottava Sia-klooni. Melkein mahtipontista, mutta ei sitten kuitenkaan. Bridge oli ihan kiva. Kai. Tai en nyt oikein tiedä.


Kreikka: Giánna Terzi – Óneiró mou
Hämyiset huilut, eteeriset liikkeet, etniset rummut, nätti naislaulaja... Nämä kuluneet elementit kantavat finaalin heikoimpaan kolmannekseen, mutta tuskin sen pidemmälle. Sekä videosta että kappaleesta tuli väistämättömät flashbackit Espanjan viisuun vuodelta 2015. Tarkemmin katsottuna kyseessä taitaakin olla jatkokertomus miehen kohtaamisesta tiikerin kanssa.

Espanja 2015

Kreikka 2018

Suomi: Saara Aalto Monsters
Olen päättänyt joskus muinoin vihata Saara Aaltoa, ja välillä siitä tulee vähän syyllinen olo. Videon transteeman nähdessäni huokaisin raskaasti. Itse kappaleen kohdalla toistot ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Lenkillä radiota kuunnellessani yllätin itseni jopa kävelemässä liioitellun dramaattisesti tämän kappaleen tahtiin. Pitääkö olla huolissaan?

Kypros: Eleni Foureira Fuego
Kuluneita vertauskuvia rakkaudesta ja tulesta. Huonot englanninkieliset lyriikat, joita koetetaan paikata espanjalaisilla tehosanoilla. Epäkäytännöllisiä asukokonaisuuksia ja tarpeetonta asioiden räjäyttelemistä. Taistelee samassa sarjassa Saara Aallon kanssa, mutta vielä kuluneemmilla varusteilla.

Kuinkas sitten kävikään? Jälkipyykkiä finaalista täällä. 

4 kommenttia:

  1. Okei, ennen kuin edes luen tekstiä pitää sanoa, että onko kohtaloa, että samalla hetkellä kun klikkaan tämän postauksen auki, mulla alkaa Spotifyssa soimaan vuoden 2015 viisulemppari, Georgian Warrior? :D

    Mut asiaan: ihana että löysin sun blogin! Kirjoitat ihan törkeän hyvin, mahtavia sanankäänteitä ja yllätimpä itseni nauramasta ääneenkin nunnavertaukselle :D ja myöskin ihan parasta lukea muidenkin blogeista viisufiilistelyjä (vaikka tosin omistani taitaa olla jo pari vuotta aikaa). Mä en yleensä ennen semifinaaleja tutustu biisitarjontaan enkä luultavasti tee niin tänäkään vuonna, mutta ei kuule tämän postauksen kohdalla haitannut yhtään, etten biisejä tuntenut. Todennäköisesti vaan petyn pahasti semifinaalia seuratessani, kun oot tässä niin korkealle mun odotukseni nostanut :D

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että teksti viihdytti! Voiko tässä enää pettyä, kun nyt kappaleita on kuvattu niinkin ylistävillä termeillä, kuin "karsea", "korni" ja "kulunut". Tai ehkä ne karmeudet tekevätkin viisut, nehän ne jää mieleen.

      Poista
  2. Kiitos pätevästä tiivistelmästä! Pitäisi vanhana euroviisufanina ryhdistäytyä. Alankin jo suunnitella kisakatsomon vip-tarjoiluja. Olen kuullut aiemmin vain Saaran biisin kebab-ravintolassa. Onko noloa vai arvokasta, että meillä on vhs:llä lähes kaikki Euroviisut vuodesta 1988 lähtien vuoteen 1999 saakka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanosin, että arvokasta. Vuodet 2006-2017 olisivat olleet ehdottomasti noloa. Eikä ole olemassa sellaista asiaa, kun "vanha euroviisufani". Kerran kun sen leiman on saanut, niin se vainoaa loppuelämän.

      Poista

Suu puhtaaksi!