26.4.2018

Muutossa auttava on tosiystävä tai masokisti

"Onko muuttoavuksi pakko mennä, jos kysytään?" tuskaili ystäväni pari päivää takaperin. Tästä alkoi porinapiiri siitä, onko muuttoapuna toimiminen kaveruuteen kuuluva velvollisuus vai vapaaehtoinen palvelus. Missä vaiheessa ystävyydessä on ylitetty se kynnys, että toisen muuttoapua voidaan pitää selviönä?

Palataan näihin kysymyksiin tuonnempana.  Käydään ensin läpi muutamia muuttamisen realiteetteja:


Google ei erehdy. Korviini on kantautunut opiskeluvuosieni aikana monia muuttamista kuvailevia adjektiiveja. Niiden rinnalla yllä olevat hakutulokset ovat ylistäviä. Muuttaminen on yksi ihmiselämän vastenmielisimmistä akteista. Jos Danten Helvetissä olisi ollut kymmenen piiriä, niistä alimmassa syntiset olisivat joutuneet todennäköisesti muuttohommiin.

Viikko ennen muuttopäivää mieli on korkealla: uusi kämppä on sisustettu pään sisällä jo kolmeen kertaan ja läheisestä Siwasta on haettu pino banaanilaatikoita. Kun pakkaaminen alkaa, todellisuus iskee. Mieleen muotoutunut hahmotelma unelmakämpästä sisältää noin 10 % siitä tavarapaljoudesta, mitä tosielämässä omistat. Tilpehööriä on kuin Tiimarissa ja lisää löytyy joka lokerosta. Karmeita kouluaikaisia askartelutöitä, viimeisiään veteleviä lankakeriä, kaksi kassillista pakasterasioita ja vaatelaatikoita, jotka oli tarkoitus viedä kirpparille silloin, kun trumpettilahkeet olivat vielä muodissa. Pois heittäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto - niitähän voidaan tarvita!



Alta aikayksikön huomaat lähteneesi taistelemaan lingolla Goljatia vastaan. Muuttoon varatut banaanilaatikot ovat täynnä kuin Cheekin keikka, mutta tilanteesta ovat jippikayjeit kaukana - asunnon lattia on vieläkin kuin kolmenkymmenen leikki-ikäisen jäljiltä. Laatikoiden puute koetetaan korvata muovipusseilla, lehtilaatikolla, pyykkikorilla ja kolmella jouluisella lahjakassilla. Sanomalehteä kuluu enemmän kuin koiranpennun omistajalla. H-hetki lähestyy ja stressitasot nousevat. Miksi töissä ei tarjota muuttovapaata? Ei hätää - puolen viikon pakkaamisen jälkeen sinulla on hyvä syy hakea hermolomaa.

Muuttopäivänä viikonpäivät orastanut kaaos räjähtää täyteen kliimaksiinsa. Pesukoneen kanssa käyty porrastreeni päätyy noidannuoleen. Paketin pohja pettää ja Arabiat päätyvät asfalttiin. Ai eikö se ollutkaan roskapussi? Auton pakkaaminen muistuttaa Tetriksen pelaamista paskoilla paloilla hetkenä ennen game overia. Lopputuloksena auton takapenkille syntyy huojuva torni, joka peittää näkyvyyden liikenteeseen sekä parempaan huomiseen. Ainoa levon hetki on vessatauko, jonka aikana huomataan, että vessapaperit on viety edellisessä kuormassa.

Kysymys kuului siis seuraavanlaisesti: onko muuttoapuna toimiminen kaverin rooliin kuuluva velvollisuus?  Jos ystävyyssuhteenne velvollisuuslistassa on myös "toista kohti ammutun luodin eteen hyppääminen", vastaus voi olla myöntävä. Muussa tapauksessa ei. Aina voi pyytää, mutta ei olettaa. Jos joku lähtee kanssasi vapaaehtoisesti muuttamaan, pidä tämä ihminen lähelläsi. Olet hänelle elämäsi velkaa - tai alkajaisiksi ainakin ne perinteiset muuttopizzat ja -oluet.

Yhteen muuttaminen on suuri koettelemus ystävyydelle.
Yhdessä muuttaminen on vielä suurempi.

10 kommenttia:

  1. Ajatuskin muutos aiheuttaa puistatuksia. 15 tuntia espoosta örebrohon kestänyt muuttomatka, auto ääriään myöten pakattuna ja jumalaton määrä tavaraa entisille naapureille lahjoitettuna jätti syvät arvet :D Aikalailla nappiin meni tämä sun muuttotunnelmien kuvaus.

    https://sittenkunoikeaelamaalkaa.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen urakka kyllä vaatii varmasti palautumista ja traumaterapiaa. Itsekin olen päässyt tekemään totaalimuuton nyt kolmesti neljän vuoden aikana, ja aina kesäisin osa omaisuudesta tulee rahdattua opiskelukaupungista kotipaikkakunnalle ja takaisin. Tätähän voi kutsua kohta harrastukseksi.

      Poista
  2. Nauroin ääneen, mikä on aika hyvä saavutus blogitekstiltä. Erityisesti auton pakkaamisen vertaus tetriksen paskoihin paloihin oli erinomainen.

    Ilona / stalkkaamunelamaa.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Hyvä tyyli tekstissä, tykkään :) kiva lukea. Ja muutto.... huhhuh, jäätävää touhua!

    SiSe www.sielukkaatseikkailut.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Argh! Muutto kuuluu pahimpiin juttuihin ikinä. Jos nyt pitäisi muuttaa, niin oikeasti en tietäisi, mitä kaikella kerääntyneellä rojulla tekisin. Konmarittelut kun eivät ole ikinä kuuluneet elämääni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuli pieni pakkokonmari kun muutin tuossa pari vuotta sitten. Samalla siis kämpän koko pieneni kolmannekseen entisestä. Siitä urakasta traumatisoitunut sisäinen hamsteri on älynnyt pysyä sen jälkeen kurissa, mitä nyt kirpparilla innostunut pariin otteeseen...

      Poista
  5. Tämä oli mitä mainioin teksti muuttamisesta! Nauroin ääneen monta kertaa, hittolainen. Loistavia vertauskuvia ja rytmiä. Laitan tämän talteen kirjanmerkkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erkko! Onnistuit piristämään vielä tehokkaammin, kuin äsken lenkillä yllättänyt sadekuuro.

      Poista

Suu puhtaaksi!