20.4.2018

Päivällä opettaja - illalla ihminen


Opettajien ahdinko on noussut taas otsikoihin. Uupumus on kansankynttilöiden ammattitauti. Mutta miten sen kaiken lomailun ohessa ehtii palamaan loppuun?


"Hän on oikeudenmukainen, eikä osoita suosiotaan erityisesti jollekulle. Hänen piirteisiinsä kuuluvat hyvyys, ystävällisyys, laupeus ja rakkaus. Hän tietää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, Tämän lisäksi hän pysyy erossa moraalisesta epäpuhtaudesta."

Edelliset kuvaukset ovat peräisin Raamatusta ja ne kertovat Jumalasta. Vastaavanlaisia vaatimattomia listauksia löytää internetin pyhätöstä, Suomi24-foorumilta, vastaamassa kysymykseen "Millainen on hyvä opettaja?" Kun otetaan huomioon, että sanalla "hyvä" on myös komparatiivi- ja superlatiivimuodot, huomaan olevani nuorena opettajaopiskelijana melkoisten odotusten keskiössä.

Hyvä opettaja on yli-ihminen, jolta löytyy Kekkosen kunnianhimo, Oprahin ihmisymmärrys, Siegfridsin aktiivisuustaso ja Stubbin kestohymy. Opettajaopintojeni alussa löysin nämä piirteet helposti opiskelijakollegoistani: vuosikurssini tuntui pursuvan lifestyle-lehdestä leikattuja kuvottavan kauniita ihmisiä, jotka tykkäsivät toistella sanaa "kutsumusammatti".

Kohta löysin itseni samasta rivistä sovittelemassa kasvoilleni herttaista ilmettä ja toistelemassa, miten jokainen oppilas on omalla tavallaan ihmeellinen. Tunsin olevani epäsäännöllinen murikka, joka yrittää tunkea itseään opettajuuden virheettömän pyöreään muottiin

Kasvojani vasten pamahtanut täydellisen opettajuuden rintama alkoi kuitenkin nopeasti karista. Itse asiassa sitä ei ollut koskaan olemassa: kutsumusopettajat viihtyivät kerta toisensa jälkeen uusintatenteissä, tanssivat tyrkysti teinibaareissa ja nauroivat räkäisesti vauvavitseille. Täydellisyyden epärealistinen muotti ei ollut pakoittanut vain minun kulmiani, vaan jaoin paineet yllättävän erimuotoisten mötiköiden kanssa. Jokainen meistä tavoitteli jotain, mitä ei ole olemassa. Mutta mistä nämä utopistiset ajatukset maailmaa syleilevästä malliopettajasta tulevat?

Opettajan ammatti on herättänyt arvostusta kautta aikain: kansakouluopettajat olivat henkisiä - ja paikoin myös fyysisiä - auktoriteetteja, joiden asemaa ei kyseenalaistettu. Rooli ei ulottunut vain luokkahuoneeseen, vaan opettajia näki usein myös kansanvalistus- ja raittiustyön tehtävissä. Mielikuva opettajasta siveellisenä mallikansalaisena saattaa olla aikansa elänyt, mutta opettajuus yhdistetään vieläkin vahvasti yhteisölliseen aktiivisuuteen, nuhteettomuuteen ja kunnollisuuteen.



Rooli yhteiskunnan hyvekeskittymänä ilmenee jo iltapäivälehden kannessa. Jos opettaja sattuu erehtymään rikoksen tielle, kriminaalin ammatti muistetaan mainita marsun kokoisilla kirjaimilla heti otsikossa, somemylly lähtee pyörimään ja asiaa puidaan vielä ensi vuonna. Järkyttävä tapaus. Ja vieläpä opettaja - herttinen! Opettajan oletetaan olevan aina se sama esimerkki, joka hän on luokkahuoneessa. Pitkät kesälomat tai viikonloppuvapaat menettävät nopeasti merkityksensä, jos opettaja-etuliite ei jää koskaan työpaikalle.

Koulun porttien ulkopuolella opettaja tallaa kesken jääneen Malboronsa paniikissa kengänpohjaan, kun oppilas tai tämän huoltaja ilmestyy näköpiiriin. Paikallisessa entisiä oppilaita pakoillaan baaritiskin toiseen laitaan. Ainainen esimerkin asema tekee olon tärkeäksi. Ja välillä pirun ahdistuneeksi.

Opettaja kertoo tulevaisuuden sukupolville oikeasta ja väärästä, reilusta kaveruudesta ja luonnon kunnioittamisesta. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että mahdollisesti samainen lehtori kiilaa kassajonossa, juoruilee kollegoistaan ja lykkää ruuantähteet sekajäteroskikseen. Tekopyhää? Ehkä. Inhimillistä? Ehdottomasti.

Opettaja. Pidä paheistasi kiinni. Ota vaan se toinen olut ja kiroile ääneen kun kyrsii. Loppuun palaneesta kansankynttilästä ei ole tiennäyttäjäksi.

2 kommenttia:

  1. Äitini ja 4. luokan opettajani kaupassa oluthyllyllä:

    "En minä itelle..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja arvatenkaan lause ei jatkunut:
      "...vain yhtä ota. Vihaseksihan siitä vaan tulee!"

      Poista

Suu puhtaaksi!