27.5.2018

Helle - bloggaajan liittolainen vai arkkivihollinen?

Kesä. Päivettynyttä, punertavaa ja paljasta ihoa, luolistaan ulos mönkiviä ihmisiä ja XL-annoksia elämäniloa. Elohopea ja mieliala nousevat samalla nopeudella, kuin blogien kävijämäärät laskevat. Kun kesä antaa parastaan, onko kenelläkään aikaa naputella kokoon kunnollisia blogikirjoituksia - saati lukea muiden kyhäelmiä? Helteet ovat samaan aikaan bloggaajan luottoliittolaisia ja arkkivihollisia. Kerron teille miksi. 


+ Siinähän se ensimmäinen plussa tulikin. Luonnonvalo ja kukkaan puhkeava luonto tekee kaikesta hämmentävän kuvauksellista. Kesä on laiskan kuvaajan parasta aikaa - avaat vain etuoven ja napsaiset kuvan lähimmästä voikukasta. Makroasetus on plussaa. Voit kuvittaa kaikki postauksesti otoksilla, jotka eivät liity aiheeseen edes etäisesti: Auringonlasku, taivas pilvillä tai ilman, makronurmikko. Kaikki käy - kunhan on kesäistä.

+ Rakastatko kesää? Siinä sinulle riittääkin aihetta seuraavan kolmen kuukauden postauksiin. Ihana aurinko. Ihanat kukat. Ihana luonto. Ihana lämpö. Ihana rusketus. Ihanat festarit. Ihana grilliruoka. Ihana elämä.

+ Vihaatko kesää? Siinä sinulle riittääkin aihetta seuraavan kolmen kuukauden postauksiin. Kamala aurinko. Kamala allergia. Kamala kuumuus. Kamala palaminen. Kamalat kesähitit. Kamalat kesäkilot. Kamala elämä.


- Kun aurinko näyttäytyy pitkästä aikaa, kaikki arkiset toimet siirretään ulos. Pihalla syödään, luetaan, kuntoillaan ja kuksitaan. Taivaalla mollottava ylitehokas spottivalo pitää kuitenkin huolen, että siellä ei blogata. Läppärin näytön tihrustaminen auringonpaisteessa aiheuttaa enemmän siristelyä, kuin alimman E-rivistön tiiraaminen optikolla.

- Keväisillä loskasäillä kadut tyhjentyvät, ja ihmiset siirtyvät kuivaan ja lämpimään virtuaalitodellisuuteen. Kesähelteillä käy päinvastoin. Kun oma elämä hymyilee hammashymyllä, muiden toimien seuraaminen koneen näytöltä ei tunnu lainkaan niin kiinnostavalta. Olen huomannut, että Pekka Pouta osaa ennustaa yllättävän hyvin blogini kävijämäärän vaihtelua.

- Auringonpaiste aiheuttaa ainakin minussa akuuttia erakoitumista. Hellesäät saavat minut vetäytymään omaan kesäkuplaani - ja nauttimaan siitä. Heinäsirkat sirittävät sekä pihalla että sosiaalisissa medioissani. Näin ollen myös blogin kirjoittaminen vaatii aivan uudenlaista orientoitumista.

Mitenkä helteet näkyvät sinun bloggaamisessasi?

23.5.2018

Unihalvaus - kammottavat kokemukseni

Minua voi kutsua yöeläjäksi. Teen unissani mitä erinäisempiä asioita perinteisestä puhumisesta ja kävelystä eksoottisempiin puhelinkeskusteluihin ja lautapelien pelaamiseen. Nykyään unissakävelyni on vähentynyt, mutta muut parasomniat ovat minulle arkipäiväisiä (vai pitäisikö sanoa arkiöisiä).

Yölliset seikkailuni ja sekoiluni ovat pääosin huvittavia sattumuksia, joista saa takuuhauskoja tarinoita illanviettoihin. Tässä päivityksessä keskityn kuitenkin komedian sijaan kauhuun - kertaan epämiellyttävimpiä unihäiriöitäni, eli unihalvauksia. Olen saanut unihalvauksen muutaman kerran elämäni aikana, mutta minulle on jäänyt tarkkoja muistoja vain kahdesta karmivimmasta kokemuksesta.

Ennen tarinatuokiota kuitenkin avaan vähän, mitä unihalvauksella tarkoitetaan. Kyseessä taitaa kuitenkin olla yksi vähiten tunnetuista parasomnioista. Yksinkertaistettuna unihalvaus tila, jossa mieli on hereillä, mutta keho ei suostu liikkumaan. Tarkemmin aivot siirtyvät äkisti REM-unesta valvetilaan, mutta keho ikään kuin pysyy unessa. Hengitys ja silmäluomet toimivat normaalisti, mutta tahdonalaiset lihakset pysyvät toimintakyvyttöminä.

Ikään kuin "halvaantuneena" herääminen ei olisi tarpeeksi järkyttävää, unihalvaukseen liittyy monesti myös hallusinaatioita ja kokemus jonkin pahansuovan läsnäolosta. Halvauksen aikana hengittäminen voi tuntua tukalalta, ja kokija voi tuntea painetta rintakehänsä päällä - ikään kuin siinä istuisi tai makaisi joku. Halvaus kestää yleensä vain sekunteja tai minuutteja, mutta aika tuntuu huomattavasti pidemmältä. Kohtaus loppuu, jos toinen henkilö koskettaa tai puhuttelee kokijaa.

Unihalvaus iskee todennäköisommin selällään nukkuessa. Tämä voi osaltaan selittää omaa herkkyyttäni halvaamiseen - rötkötän selälläni oikeastaan joka yö. Tästä pääsemmekin omiin halvauskokemuksiini.


Ensimmäinen unihalvaus
Avaan silmäni hämärässä huoneessa, ja tuijotan ajatuksissani kattoa. Huomaan sivusilmällä, että huoneeni ovesta asuu sisään pitkä ihmismäinen hahmo. Koetan kääntää pääni ja puhua, mutta kehoni ei tottele käskyjäni. Hahmo alkaa lähestyä sänkyäni ja pysähtyy sen viereen. Tunnen oloni todella uhatuksi. Suoraan sanottuna olen varma, että kuolen.

Seuraava muistamani hetki on se, kun oivallan, että tämä hahmo ikään kuin leijuu yläpuolellani, kasvot minuun päin. Se laskeutuu aivan minuun kiinni, ja tunnen sen painon päälläni. Sen kasvot ovat aivan omieni yläpuolella. Kasvot ovat miehen, ja sen silmät tuijottavat suoraan omiini. En voi kääntää päätäni pois, vaikka haluaisin.

Jossakin vaiheessa se loppuu. En tiedä, miten ja miksi. Kuitenkin havahdun siihen, että mies ei ole päälläni ja olen huoneessani yksin. Olen luonnollisesti aivan paniikissa, mutta kohta mieleeni tulee selailemani nettikeskustelu unihalvauksesta. Pikaisen googlettamisen jälkeen osaankin laskea 1+1 ja voin helpotuksekseni todeta, että A. En ole kuolemanvaarassa ja B. En ole hullu. En kuitenkaan uskalla nukahtaa ennen aamua.

Toinen unihalvaus
Näpyttelen sängyssä kännykkää, samoin kuin vieressä makaava poikaystäväni. Minua alkaa väsyttää armottomasti ja nukahdankin nopeasti, puhelin yhä vieressäni. Kohta havahdun ja avaan silmäni. Sängyn vieressä seisoo vanha, todella lihava nainen, jonka ruttuisia kasvoja kehystävät pitkät takkuiset hiukset. Nainen hymyilee, mutta ilottomasti ja pahantahtoisesti. Koetan huutaa - en ole varma kenelle. En nimittäin hahmota selkeästi sitä, että poikaystäväni makaa yhä vieressäni valveilla.

Tilanne päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin kännykän värinään. Poikaystäväni puhelimeen on tullut viesti. Samalla sekunnilla alan kiljumaan hysteerisesti ja purskahdan paniikki-itkuun. Kuten arvata saattaa, reaktio saa vierustoverin säikähtämään pahanpäiväisesti. Minulla menee vain muutama sekunti oivaltaa, että sain jälleen unihalvauksen.


Löytyykö täältä muita unihalvauksen saaneita?

20.5.2018

Karuudessaan kultaiset kesämuistot

Lapsuuden kesät. Pellavapäisiä lapsosia kirmailemassa päivänkakkarapelossa jäätelöauton pilpatuksen soidessa taustalla. Saippuakuplia ja idyllisiä päiviä uimarannalla. Vai jotakin aivan muuta? Aika on kuorruttanut lapsuuteni kesät kauttaaltaan kiiltävällä jalometallikerroksella. Joidenkin kesämuistojen kultaaminen on kuitenkin ollut haastavampaa.

Tuhnupallo, jonka parhaat päivät ovat kaukana takanapäin. Tämä pallomaailman Shrek imee veden ja töryn itseensä kuin pesusieni. Tuhnupallo muistuttaa kimmoisuudeltaan vanhan tupakoijan ihoa, ja sadepäivän jälkeen pelaaminen on kuin kuntopalloa potkisi. Mutta odotas vain, että tämä hirvitys lätsähtää naamaasi - isku tuntuu ja haisee käsilleen kusseen pulsun antamalta litsarilta.


Ironneita raajoja. Ruhjoutuneita ruumiita. Uusi Saw-elokuva? Ei, vaan pikkuhakkaraisen "viattomat" muurahaisleikit. Nelipäinen sisarusparvemme keksi pienenä jos jonkinlaisia sadistisia touhuja näiden viattomien pikkuotusten päänmenoksi (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti). 

Mieleeni on jäänyt muun muassa kummallinen viehtymyksemme nuoleskella muurahaishappoa kepeistä, joita olimme hetkeä aikaisemmin survoneet muurahaiskekoon. Tämä harraste oli kuitenkin viattomimmasta päästä. Toinen mielipelimme oli yhtä yksinkertainen, mutta moninkertaisesti raaempi. Tarvittiin vain sankollinen vettä, kourallinen muurahaisia, lautoiksi sopivia kaarnanpaloja ja kieroutunut pikkulapsi. Tsunami iski, sarjahukuttaja oli vauhdissa ja meno oli kuin nälkäpelissä - vain yksi selvisi. Vangitsimme myös kärpäsiä, irrotimme niltä siivet ja pidimme niitä lemmikkeinä. Ja kyllä vain, näistä lapsista tuli lääkäreitä ja opettajia.


Mansikat kuuluvat kesään - ja niin kuuluu myös mansikkaähky. Pienenä mansikkamaalla koriin tähtääminen oli ylitsepääsemätön haaste, sillä marjat ohjautuivat automaattisesti suuhun. Vanhemmat pelottelivat hurjilla tarinoilla mansikkakuumeesta - turhaan. Kuumetta en koskaan saanut, mutta pahalaatuinen mansikkaähky oli joka kesän riesa. Marjoja meni kurkusta alas sillä tahdilla, että joskus ne tekivät uukkarin ja palasivat samaa reittiä ylös.

Kesäjalat ovat aina tarkoittaneet minulle jotakin muuta kuin kauniisti lakattuja varpaankynsiä ja tasaisesti ruskettuneita sääriä. Rusketusta tuli lapsena liiankin kanssa varsinkin jalkapohjiin, kun avojaloin paineltiin menemään pihassa, pellolla, metsässä ja maantiellä. Jalkapohjat oli kuorrutettu kovettumilla, ruohotahroilla, mudalla, oljella ja rehellisellä lehmänsonnalla. 


Olimme jo lapsena realityn uhreja: nelipäisen sisarparvemme pihapeleihin kuuluivat muun muassa Kokkisota ja Pelkokerroin. Käytännössä tämä tarkoittaa keitosten tekemistä satunnaisista sienistä, kasveista ja ötököistä. Luonnollisesti maistaminen oli tärkeä osa kokkaamista. Pelkokertoimessa yllytimme toisemme tekemään mitä idioottimaisempia asioita, kuten ryömimään tien ali kulkevien rumpuputkien läpi ja siirtymään puusta puuhun kakkosnelosten varassa.

16.5.2018

Sukkahelvetti

Neljännen vuoden yliopisto-opinnot Joensuussa on taputeltu. Kun akateemisuus loppuu, oikea työ alkaa - tänä kesänä tämä tarkoittaa tuttuun tapaan kesätoimittajan hommia. Työt ovat Pohjois-Savossa, eli pääsen jälleen hyvällä verukkeella nyhväämään vanhempieni nurkkiin. Roolini peräkammarin tyttönä ei ole kuitenkaan uskottava ilman sitä kammaria. Näin ollen elinkelpoistin ensitöikseni lapsuudenhuoneeni ja raivasin rytkyilleni tilaa vaatekaappeihin.

Kaapeissa oli luurankoja. Konkreettisesti tämä tarkoittaa massoittain viime vuosikymmenten "muotia", päivänvaloa pakoilevia järkyttäviä jouluvillapaitoja ja kokoluokitukseltaan koiralle sopivia rytkyjä. Alimmille hyllyille vilkaistessani näin ensisilmäyksellä vain sukkia. Sukkien takaa löytyi lisää sukkia. Kohta törmäsin M-Marketin muovipussiin. Siellä oli sukkia. Sukkia sekä sukkia.


Villasukka, raitasukka, polvisukka, glittersukka (miksi?), nilkkasukka, pilkkusukka. Huomioi toistuva yksikkömuoto. Pareja muodostuu tehottomammin kuin Napakympissä. Harmaan sävyjä löytyy vähintään yhtä paljon kun pehmopornoromaanissa, mutta yksikään ei natsaa.  Tähän on vain yksi selitys: Sukat lisääntyvät. Suvullisesti. Jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan, mutta ovat silti omia uniikkeja yksilöitään. Jokainen on erityinen omalla tavallaan. Mahtavaa. 

Sukkien kiirastulesta selvittyäni (puolet päätyivät helvettiin a.k.a roskapönttöön) katseeni hakeutui ylähyllyn nurkkaan, josta minua tuijotti takaisin irvokas olento. Tämä möhkylä muistutti pikaisesti katsottuna jättimäistä korvasientä. Tosiasiassa kyseessä oli kasa enemmän tai vähemmän ehjiä sukkahousuja, jotka ovat lumipallomaisesti kasaantuneet suureksi kamelinväriseksi nailonkeskittymäksi. Tämän hirviön taltuttamiseen meni tovi jos toinenkin, mutta lopulta löysin sen sisuksista viidet (!) ehjät sukkahousut. Viidet enemmän kuin oletin.


Millaisia luurankoja teidän vaatekaapeistanne löytyy?

13.5.2018

Euroviisut 2018: Jälkipyykki

Euroviisujen H-hetki on takana, raha on palanut kilpaa pyrojen kanssa ja jälkipyykkiä on hinkattu kädet rutussa. Pitäisikö jo hiljalleen unohtaa ne hiivatun viisut?

Joo joo. Ihan kohta. Heitetään kuitenkin tiskiin vielä viimeiset huomiot Grand Finalesta ennen vuoden viisuhiljaisuutta. Muista aiheista ääntä tulee kuitenkin riittämään.

Raati vs. kansa
Istuiko raadeissa pelkkiä tolloja? Oliko kansa kännissä äänestäessään? Raati ja kansa muistuttivat pisteytyksessään ikääntyvää pariskuntaa. Samaa mieltä oltiin vain harvoin, ja silloinkin varmaan vahingossa. Itävalta ja Ruotsi kiisivät asiantuntijoiden tarjoamalla privaattikoneella kilpailun kärkeen, kun samalla Tanskan viikingit, Ukrainan vampyyri ja Tsekin reppupoju jäivät kiinni tulliin. Kansan äänet kuitenkin sekoittivat pakkaa siirtämällä nämä fantasiahahmot pohjamudista ihan siedettäville sijoille. Samaan aikaan Ruotsin loistelamppujätkä jäi rannalle ruikuttamaan saaden yleisöltä säälittävän huonon pistesaaliin.

Kärkikaksikossa, Israelissa ja Kyproksessa, oli viihdyttävää vastakkainasettelua. Kummatkin ennakkosuosikit halusivat näyttää vahvan ja itsenäisen naisen mallia, mutta keinot tähän eivät olisi voineet olla erilaisemmat. Israelin friikahtavassa #metoo-showssa taisteltiin massamuovista naiskuvaa vastaan, kun samaan aikaan Kyproksen "leijonanarttu" ketkutti cat suitissa lonkkansa sijoiltaan. Netta toitotti naisten esineellistämisestä - Eleni viihtyi näyteikkunassa paremmin kuin hyvin. Kummalla sanoma oli vahvempi? Tulos taitaa puhua puolestaan.

Sivuhuomio: Voiko olla sattumaa, että Israelin raati jätti Kyproksen täysin pisteittä ja päinvastoin?


Iso-Britannia on viisujen sarjafloppaaja, joka lähettää vuodesta toiseen lavalle edellistä karmeampia virityksiä. Tämä vuosi ei ollut poikkeus, vaan jopa entistä pahempi pettymys. SuRien esitys ei  edes ollut brittiläiseen tapaan viihdyttävän heikko, vaan ennen kaikkea tappavan tylsä. Melatoniinitaso oli jo uhkaavan korkealla, kun lavalla alkoi tapahtua. Tästä voidaan kiittää turvatoimien ohi lavalle livahtanutta häirikköä, joka riisti mikrofonin itselleen. Huligaani saatiin poimittua talteen, ja ymmärrettävästä säikähdyksestään huolimatta laulajatar jatkoi esitystään. Nyt kliseisissä maailman syleilevissä sanoituksissa tuntui kuitenkin olevan jotakin sisältöä. Taisin jopa vahingossa vakuuttua.

Entäs Suomi?
Ai niin. Oltiinhan mekin siellä finaalissa. Strömsö ei kuitenkaan ollut tuloksissa läsnä.  Länsinaapurimme pärjää vuodesta toiseen  - mutta miksi? Ruotsin esitykset ovat kuin ovat kuin Bodyshopin tuotteet: hienoissa kuorissa tarjottua perushuttua, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan maltaita. Esitykseen valitaan yksi näyttävä idea, joka mietitään kunnolla loppuun asti. Suomella oli tänä vuonna taitava esiintyjä. Kappalekin oli ihan perusokei. Livessä kuitenkin sorruttiin turhaan kikkailuun. Haluatko keikkua ihmisruletissa? Tee siis eeppinen onnenpyörä ja palkkaa taustatanssijaksi Jethro Rostedt. Osaatko tanssia ja laulaa samaan aikaan? Tee Kyprokset. Mutta älä yritä kaikkea samaan aikaan. Silloin se jää nimenomaan yritykseksi. Moldova oli tänä vuonna elävä esimerkki siitä, miten mitäänsanomaton viisuhumppa voidaan nostaa uusiin sfääreihin oivaltavan lavashown avulla.

10.5.2018

Näin tosi-tv parantaa elämääsi

Reality-tv on vallannut televisiokanavat, iltapäivälehdet ja minun vapaailtani. Suuri osa tositelevisiosta on roskaviihdettä, joka lepää matalakulttuurin mutaisimmassa pohjassa.  Kuitenkin kansa haluaa rypeä tuolla rusehtavassa mutavellissä, vaikka käytettävissä olisi koko järvi. En halua myöntää itselleni, että kaikki television edessä vietetyt tunnit olisivat olleet pelkkää ajanhukkaa. Näin ollen perustelen teille, miten (tässä tapauksessa kotimainen) tosi-tv parantaa meidän kaikkien elämää.

Haluatko miljonääriksi?:
Lupa päteä jo vuodesta 1999. Tämä tietovisailujen kärkinimi päästää katsojat brassailemaan täysin yhdentekevillä nippelitiedoilla. Ensimmäistä kertaa peruskoulun jälkeen saat luvan kanssa rehvastella, että Pähkinäsaarten rauha solmittiin 1323 ja Suomen kansallishyönteinen on seitsenpistepirkko. Oletko idiootti? Älä huoli! Voit hankkia etulyöntiaseman pätemismittelössä seuraamalla edellisen viikon ajan tiivisti iltapäivälehtiä, jotka spoilaavat poikkeuksetta jakson tapahtumat ja kysymykset. Wikipedia soimaan ja olet älykkö alta aikayksikön.



Suomen hauskin tavis
On tärkeää, että ihan tavalliset ihmiset saavat tuntea olevansa hauskoja. Tällä en tarkoita ohjelman esiintyjiä, vaan katsojia. Kahdeksatta ontuvaa (kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti) savolaismummoimitaatiota katsellessa oma Sillanpää-vitsi tuntuukin yhtäkkiä aika hiton hassulta. 

Master Chef Suomi:
Tiedät mikä on raitajuuri, miten tehdään 1+2+3 -pikkeliliemi ja miten syntyy täydellinen makujen tasapaino. Sillä ei ole merkitystä, että omasta jääkaapistasi löytyy vain maitopurkki, puolikas italiansalaatti ja rutisteltu tuubi Turun sinappia.

Selviytyjät Suomi: 
Saamme kilpailijoilta tärkeitä elämänohjeita ja voimme oppia asioista heidän kantapäidensä kautta.
Juhana: Jos olet paskapää, ihmiset eivät tykkää sinusta.
Helena: Ikäkortilla pääsee ohi bussijonossa, mutta kaikkialla se ei tehoa.
Ilari: Älä mene sieltä, mistä aita on matalin. Sen sijaan ota nokoset ja odota, että aita romahtaa itsestään.
Sara: Hyvä pylly on etu, mutta ei pelastus.
Christal: Uskalla mennä meikittä ulos.
Katja: Kun sanat loppuvat, näytä persettä.

Niin oliko nämä ne Tempparit?

Tähän aikaan ensi vuonna:
Saat ensi vuodelle valmiiksi räätälöidyt uudenvuodenlupaukset, jotka voit jättää taas toteuttamatta.

Napakymppi:
Eikö miehesi osallistu kotitöihin? Onko mykkäkoulunne kestänyt jo kolme viikkoa? Vihaatko vaimoasi? Ei hätää! Napakymppiä katsoessa oma parisuhde alkaa lähtökohdista huolimatta tuntua onnistuneelta. Jos olette ylipäätään joskus alkaneet seurustelemaan, olette päässeet pidemmälle kuin yksikään napispariskunnista.

Sohvaperunat: 
Tämä televisiosarjojen Inception todistaa, että realityn seuraaminen voi olla myös sosiaalinen tapahtuma. Olen huomannut tämän itsekin: television ääreen seuraani liittyvät usein muun muassa ystäväni Ben ja Jerry.

Temptation Island Suomi: 
Tämä saa kaikki edellä mainitut sarjat tuntumaan vivahteikkaalta mielenravinnolta. Tempparit ovat mainio tapa saada kuuluisuutta ilman mitään erikoistaitoja: olet lehtiotsikoissa ja kansan huulilla joka tapauksessa, vaikka sitten pääsi muodon tai lippalakkisi merkin ansiosta. Oma elämä kaukana parrasvaloista tuntuu kuitenkin yhtäkkiä hohdokkaalta, kun osallistujia savustetaan iltanuotiolla ja roastataan karrelle Twitterissä.


Kuvat: Nelonen.fi


7.5.2018

Euroviisut 2018, Semifinaali 2: Kärkikymmenikkö


Toivotetaan tervetulleeksi viisuviikko – aika jolloin Euroviisuista jauhaminen on lähes ok. Listasin ykkössemifinaalin potentiaalisimmat finalistit aikaisemmassa blogipostauksessani. Nyt on siis kaiken logiikan mukaan toisen semifinaalin vuoro. Esittelen ja arvostelen kärkikymmenikköni siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät videolla

Toisen semifinaalin tarjonta näyttää hienolta paperilla. Ruotsi, Venäjä, Ukraina, Romania, Australia, Norja – mukaan on valikoitunut vaikuttava joukko viisujen sarjamenestyjiä. Kappaleet kuunnellessani voin kuitenkin todeta, että titaanien taistelun sijaan saamme seurata pikkupoikien hernepyssysotaa. Tänä vuonna näiltä mailta ei nähdä Dima Bilaneita, Månseja, Vjerka Serdjutskia tai Rybakeja. 

Korjaan. Lavalla nähdään Rybak. Mutta ei voittava sellainen. 





Norja: Alexander Rybak – That’s How You Write a Song
Näin kirjoitat voittokappaleen:
✅ 1. Luo korvamato, joka porautuu väkivaltaisesti ihmisten kalloon
✅ 2. Lisää taustalle "yllättävä" instrumentti
✅ 3. Laita laulajan paikalle söpö naapurinpoika
❌ 4. Varmista, että tämä poika ei ole Alexander Rybak

Romania: The Humas – Goodbye
Tylsähkö poprock-jollotus, joka sopii nätisti finaalin viimeisille sijoille. Videossa mielenkiintoa on yritetty luoda satunnaisilla naamioilla, joilla on varmaan joku todella syvällinen merkitys. Lisäpisteitä voisi saada sellististä, mutta ikävä kyllä soitinta ei kuulu vinkuvien sähkökitaroiden alta. Mutta saatinpa mukaan haarojaan levittelevä nainen.

Tanska: Rasmussen – Highter Ground
Lavallinen GoT-larppaajia. Laulajana Tormundin pitkätukkainen pikkuveli ja mukana säestämässä rivillinen virkistävän rumia taustalaulajia. Itse kappale on melkein tarmokas sotatanhu, jolla on potentiaalia nousta eeppisiin mittoihin finaalissa - jonne tämä epäilyksettä jatkaa. Juomapelaajien mieliksi mukana on myös ylikierroksilla huriseva tuulikone ja (harmittavan ujo) modulaatio. 



Moldova: DoReDos – My Lucky Day
Itäeurooppalainen ABBA tarjoaa kaikessa kehnoudessaan viihdyttävän viisuhumpan. Pierumainen synkooppi menee mukavasti jalan alle ja välisoitto on taattua Balkania perinnesoittimillaan ja hei-huudoillaan. Videon kolmiodraama on vähintäänkin hämmentävä. Ontuva juoni kuitenkin unohtuu viimeistään kahdeksan asunvaihdon myötä.

Alankomaat: Waylon – Outlaw in ’em
Jo kappaleen nimi lupaa geneeristä punaniskakantria, ja sitähän saadaan. Asiaan kuuluvasti viski mainitaan jo ensimmäisessä lauseessa. Kulunutta kappaletta kohottaa hieman laulaja, joka on sopiva yhdistelmä Jaime Lannisteria, Lynyrd Skynyrdiä ja Axl Rosea. 

Australia: Jessica Mauboy - We Got Love
Rakkautta löytyy, mutta tätä kappaletta ei taideta pelastaa edes sillä. Voisin hyväksyä kliseisen puuduttavat sanoitukset paremmin, jos kyseessä ei olisi maan äidinkieli. Laulajattarella on komea ääni, mutta mahtavinkaan rallikuski ei pääse maaliin läpilaholla autolla.

Georgia: Ethno-Jazz Band Iriao – For You
Tiedän. Tämä kappale ei tule voittamaan ja finaalipaikkakin on vähän niin ja näin. Matalat miesäänet, omalla äidinkielellä laulaminen ja mustat puvut ovat kuitenkin heikkouteni. Kun mukaan lisätään sympaattinen amish-kitaristi ja hämmentäviä jazz-vivahteita, olen myyty.


Malta: Christabelle – Taboo
Videosta löytyy Spartacus-vivahteita, mutta mukana on masentavan vähän väkivaltaa ja paljasta pintaa. Näin ollen jäljelle jäävät vain heikot roolisuoritukset ja lihava mies nahkahenkseleissä. Laulaja on varustautunut kamppailuun massiivisilla tekoripsillä ja ihan viisukelpoisella pop-pläjäyksellä.



Unkari: AWS – Viszlat nyar
En ole täysin päättänyt, mitä mieltä olen tästä. Lämppäribändimäinen kokoonpano, jonka kappale on suomalaiselle tavallista tusinakarjuntaa. Viisuissa kyseinen genre on kuitenkin vieraampi. Tämä saattaa vedota paatoksellaan jokaisessa asuvaan pieneen angstiseen teiniin ja kalastaa näin yllättävän suuren äänisaaliin.

Ruotsi: Benjamin Ingrosso – Dance You Off
Laulaja on kävelevä (tai tanssahteleva) stereotyyppi ruotsalaisesta miehestä snobimaisine asenteineen ja surffitukkineen. Musiikkivideo muistuttaa lähinnä H&M:n mainosta ja itse kappale kuulostaa Isac Elliotin levyn täytebiisiltä. Jos matka ei jatku finaaliin, niin onneksi Ruotsin viisupoppoo pääsee vetämään päänsä täyteen Adidaksen sponsorirahoilla.

Kuinkas sitten kävikään? Jälkipyykkiä finaalista tarjolla täällä.