13.5.2018

Euroviisut 2018: Jälkipyykki

Euroviisujen H-hetki on takana, raha on palanut kilpaa pyrojen kanssa ja jälkipyykkiä on hinkattu kädet rutussa. Pitäisikö jo hiljalleen unohtaa ne hiivatun viisut?

Joo joo. Ihan kohta. Heitetään kuitenkin tiskiin vielä viimeiset huomiot Grand Finalesta ennen vuoden viisuhiljaisuutta. Muista aiheista ääntä tulee kuitenkin riittämään.

Raati vs. kansa
Istuiko raadeissa pelkkiä tolloja? Oliko kansa kännissä äänestäessään? Raati ja kansa muistuttivat pisteytyksessään ikääntyvää pariskuntaa. Samaa mieltä oltiin vain harvoin, ja silloinkin varmaan vahingossa. Itävalta ja Ruotsi kiisivät asiantuntijoiden tarjoamalla privaattikoneella kilpailun kärkeen, kun samalla Tanskan viikingit, Ukrainan vampyyri ja Tsekin reppupoju jäivät kiinni tulliin. Kansan äänet kuitenkin sekoittivat pakkaa siirtämällä nämä fantasiahahmot pohjamudista ihan siedettäville sijoille. Samaan aikaan Ruotsin loistelamppujätkä jäi rannalle ruikuttamaan saaden yleisöltä säälittävän huonon pistesaaliin.

Kärkikaksikossa, Israelissa ja Kyproksessa, oli viihdyttävää vastakkainasettelua. Kummatkin ennakkosuosikit halusivat näyttää vahvan ja itsenäisen naisen mallia, mutta keinot tähän eivät olisi voineet olla erilaisemmat. Israelin friikahtavassa #metoo-showssa taisteltiin massamuovista naiskuvaa vastaan, kun samaan aikaan Kyproksen "leijonanarttu" ketkutti cat suitissa lonkkansa sijoiltaan. Netta toitotti naisten esineellistämisestä - Eleni viihtyi näyteikkunassa paremmin kuin hyvin. Kummalla sanoma oli vahvempi? Tulos taitaa puhua puolestaan.

Sivuhuomio: Voiko olla sattumaa, että Israelin raati jätti Kyproksen täysin pisteittä ja päinvastoin?


Iso-Britannia on viisujen sarjafloppaaja, joka lähettää vuodesta toiseen lavalle edellistä karmeampia virityksiä. Tämä vuosi ei ollut poikkeus, vaan jopa entistä pahempi pettymys. SuRien esitys ei  edes ollut brittiläiseen tapaan viihdyttävän heikko, vaan ennen kaikkea tappavan tylsä. Melatoniinitaso oli jo uhkaavan korkealla, kun lavalla alkoi tapahtua. Tästä voidaan kiittää turvatoimien ohi lavalle livahtanutta häirikköä, joka riisti mikrofonin itselleen. Huligaani saatiin poimittua talteen, ja ymmärrettävästä säikähdyksestään huolimatta laulajatar jatkoi esitystään. Nyt kliseisissä maailman syleilevissä sanoituksissa tuntui kuitenkin olevan jotakin sisältöä. Taisin jopa vahingossa vakuuttua.

Entäs Suomi?
Ai niin. Oltiinhan mekin siellä finaalissa. Strömsö ei kuitenkaan ollut tuloksissa läsnä.  Länsinaapurimme pärjää vuodesta toiseen  - mutta miksi? Ruotsin esitykset ovat kuin ovat kuin Bodyshopin tuotteet: hienoissa kuorissa tarjottua perushuttua, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan maltaita. Esitykseen valitaan yksi näyttävä idea, joka mietitään kunnolla loppuun asti. Suomella oli tänä vuonna taitava esiintyjä. Kappalekin oli ihan perusokei. Livessä kuitenkin sorruttiin turhaan kikkailuun. Haluatko keikkua ihmisruletissa? Tee siis eeppinen onnenpyörä ja palkkaa taustatanssijaksi Jethro Rostedt. Osaatko tanssia ja laulaa samaan aikaan? Tee Kyprokset. Mutta älä yritä kaikkea samaan aikaan. Silloin se jää nimenomaan yritykseksi. Moldova oli tänä vuonna elävä esimerkki siitä, miten mitäänsanomaton viisuhumppa voidaan nostaa uusiin sfääreihin oivaltavan lavashown avulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suu puhtaaksi!