23.5.2018

Unihalvaus - kammottavat kokemukseni

Minua voi kutsua yöeläjäksi. Teen unissani mitä erinäisempiä asioita perinteisestä puhumisesta ja kävelystä eksoottisempiin puhelinkeskusteluihin ja lautapelien pelaamiseen. Nykyään unissakävelyni on vähentynyt, mutta muut parasomniat ovat minulle arkipäiväisiä (vai pitäisikö sanoa arkiöisiä).

Yölliset seikkailuni ja sekoiluni ovat pääosin huvittavia sattumuksia, joista saa takuuhauskoja tarinoita illanviettoihin. Tässä päivityksessä keskityn kuitenkin komedian sijaan kauhuun - kertaan epämiellyttävimpiä unihäiriöitäni, eli unihalvauksia. Olen saanut unihalvauksen muutaman kerran elämäni aikana, mutta minulle on jäänyt tarkkoja muistoja vain kahdesta karmivimmasta kokemuksesta.

Ennen tarinatuokiota kuitenkin avaan vähän, mitä unihalvauksella tarkoitetaan. Kyseessä taitaa kuitenkin olla yksi vähiten tunnetuista parasomnioista. Yksinkertaistettuna unihalvaus tila, jossa mieli on hereillä, mutta keho ei suostu liikkumaan. Tarkemmin aivot siirtyvät äkisti REM-unesta valvetilaan, mutta keho ikään kuin pysyy unessa. Hengitys ja silmäluomet toimivat normaalisti, mutta tahdonalaiset lihakset pysyvät toimintakyvyttöminä.

Ikään kuin "halvaantuneena" herääminen ei olisi tarpeeksi järkyttävää, unihalvaukseen liittyy monesti myös hallusinaatioita ja kokemus jonkin pahansuovan läsnäolosta. Halvauksen aikana hengittäminen voi tuntua tukalalta, ja kokija voi tuntea painetta rintakehänsä päällä - ikään kuin siinä istuisi tai makaisi joku. Halvaus kestää yleensä vain sekunteja tai minuutteja, mutta aika tuntuu huomattavasti pidemmältä. Kohtaus loppuu, jos toinen henkilö koskettaa tai puhuttelee kokijaa.

Unihalvaus iskee todennäköisommin selällään nukkuessa. Tämä voi osaltaan selittää omaa herkkyyttäni halvaamiseen - rötkötän selälläni oikeastaan joka yö. Tästä pääsemmekin omiin halvauskokemuksiini.


Ensimmäinen unihalvaus
Avaan silmäni hämärässä huoneessa, ja tuijotan ajatuksissani kattoa. Huomaan sivusilmällä, että huoneeni ovesta asuu sisään pitkä ihmismäinen hahmo. Koetan kääntää pääni ja puhua, mutta kehoni ei tottele käskyjäni. Hahmo alkaa lähestyä sänkyäni ja pysähtyy sen viereen. Tunnen oloni todella uhatuksi. Suoraan sanottuna olen varma, että kuolen.

Seuraava muistamani hetki on se, kun oivallan, että tämä hahmo ikään kuin leijuu yläpuolellani, kasvot minuun päin. Se laskeutuu aivan minuun kiinni, ja tunnen sen painon päälläni. Sen kasvot ovat aivan omieni yläpuolella. Kasvot ovat miehen, ja sen silmät tuijottavat suoraan omiini. En voi kääntää päätäni pois, vaikka haluaisin.

Jossakin vaiheessa se loppuu. En tiedä, miten ja miksi. Kuitenkin havahdun siihen, että mies ei ole päälläni ja olen huoneessani yksin. Olen luonnollisesti aivan paniikissa, mutta kohta mieleeni tulee selailemani nettikeskustelu unihalvauksesta. Pikaisen googlettamisen jälkeen osaankin laskea 1+1 ja voin helpotuksekseni todeta, että A. En ole kuolemanvaarassa ja B. En ole hullu. En kuitenkaan uskalla nukahtaa ennen aamua.

Toinen unihalvaus
Näpyttelen sängyssä kännykkää, samoin kuin vieressä makaava poikaystäväni. Minua alkaa väsyttää armottomasti ja nukahdankin nopeasti, puhelin yhä vieressäni. Kohta havahdun ja avaan silmäni. Sängyn vieressä seisoo vanha, todella lihava nainen, jonka ruttuisia kasvoja kehystävät pitkät takkuiset hiukset. Nainen hymyilee, mutta ilottomasti ja pahantahtoisesti. Koetan huutaa - en ole varma kenelle. En nimittäin hahmota selkeästi sitä, että poikaystäväni makaa yhä vieressäni valveilla.

Tilanne päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin kännykän värinään. Poikaystäväni puhelimeen on tullut viesti. Samalla sekunnilla alan kiljumaan hysteerisesti ja purskahdan paniikki-itkuun. Kuten arvata saattaa, reaktio saa vierustoverin säikähtämään pahanpäiväisesti. Minulla menee vain muutama sekunti oivaltaa, että sain jälleen unihalvauksen.


Löytyykö täältä muita unihalvauksen saaneita?

13 kommenttia:

  1. Meilläpäs on yhteneväiset kokemukset ja ambitiot :D Tämän vuoden alussa sain jonkinlaisen unihalvauksen. Se oli elämäni järkyttävin kokemus. Tuli tuo sama painon tunne rintaan ja hengitykseni oli täysin salpautunut. Se ei ollut kuvitelmaa, sillä lopulta sätkiessäni ylös sängystä, menetin tajuntani (kun veressä ei ollut riittävästi happea) ja sain mojovat mustelmat. Jouduin episodista sairaalaan asti. Ihmettelen todella, etten ole tuntenut nukkumispelkoa tämän jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, itsellä "oireet" eivät ole onneksi ajautuneet noin fyysisiksi. Selkeästi tämäkin häiriö esiintyy aika erilaisissa muodoissa, karmeudessaan todella mielenkiintoista.

      Uskoisin, että ensi kerralla osaan jo tunnistaa halvauksen sen aikana. Ehkä juuri siksi en oikeastaan pelkää uutta unihalvausta - enkä näin ollen luovu selällään pötköttämisestä. Tuliko tuo sinun halvauksesi muuten myös selällään nukkuessa?

      Poista
    2. Tuli! Jotenkin se asento taitaa altistaa unihalvaukselle. Kylkiasento taitaa muutenkin olla terveellisempi nukkuma-asento. Mielenkiintoinen ja pelottava ilmiö tosiaan.

      Poista
  2. Unihalvaukset on K A M A L I A...
    Ensimmäisen sain joskus teini-ikäisenä. Havahduin siihen, että olen kasvot seinään päin. Joku työntää minua olkapäästä patjaan ja joku toinen henkilö istuu jalkojeni päällä. Se oli ahdistavaa, yritin kaikin voimin huutaa muistaakseni isää tulemaan pelastamaan minut, mutta kroppa ei tietenkään totellut.

    Toisen kerran sain unihalvauksen aikuisiällä, kun seurustelun alkuaikoina olin mieheni luona yötä. Havahdun taas kerran siihen, että olen kasvot seinään päin kyljelläni. Tällä kertaa joku alkoi vetää minua jalasta sängystä pois, enkä voinut tehdä mitään. Havahdun siihen, että taisin huutoitkeä ja mies tietty säikähti ja yritti rauhoitella.

    Toivon todella, että ne olivat sitten siinä, kiitos ei näitä :D Kauhuleffoja en nykyään pysty katsomaan tuon jalasta vetämisen-tunteen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi että. Itsehän siis nukun varpaat visusti peiton alla lämpötilasta riippumatta. Jo pienenä pelkäsin jostakin syystä, että joku havittelee koipiani sängyn alta. Lohduttaa tietenkin kuulla, että unihalvauksia tulee muillekin. Ei näitä kuitenkaan kenellekään toivoisi.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus. Mulla on myös taipumusta painajaisiin jos elämässä on vastoinkäymisiä, vaikka unet ei niihin juurikaan liittyisi. Monesti käy niin että havahtuu siihen että näkee unta, mutta nukkuu ja voi kontolloida omalla ajatuksella unen kulkua. Itse unihalvausta en ole kokenut, mutta silti olen lukenut eri unen vaiheista ja siitä väsymyksestä ja miten se voi liittyä keskeytyneeseen rem-vaiheeseen.. ehdottomasti kamalat kokemukset ja siinä varmasti saa hetken kerätä itseään ennenkuin tajuaa tapahtuneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellänikin tulee noita selkounia, joissa älyän nukkuvani. Pienempänä pystyin kontrolloimaan unta paremmin. Nykyään sitä aika lailla on unen armoilla, vaikka tietoisuus omasta unennäkemisestä säilyy. Yleensä keskityn selkounissa herättämään itseni, koska nykyään ne tuppaavat olemaan painajaisia.

      Poista
    2. Mulla taas just aikuisiällä kehittynyt se hallinnointi, enkä aina jää unen armoille. Joskus vielä kuitenkin käy niin etten voi estä yleensä sitä kuolemaa, mikä osuu omalle kohdalle esimerkiksi unessa.

      Poista
  4. Mä oon lukenut noista ja pelännyt, että iskee joskus. Ei ole ainakaan vielä iskenyt, mutta mulla oli ennen uniapnean toteamista ns. räjähtävän pään oireyhtymä. Se oli siis sellainen, että just kun olin nukahtamassa, kuulin helvetin kovan pamauksen. Silloin kun näitä tuli useammin, pelkäsin mennä nukkumaan, kun säikähdin aina niin vietävästi! Onneksi ne loppuivat sittemmin, kiitos CPAP-laitteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä kertaa aikoihin sellainen "unihäiriö", joka ei ole itselleni millään lailla tuttu. Täytyypä ihan lukea tuosta enemmän. Mutta hyvä kun helpotti koneen myötä!

      Poista
    2. Minulla oli myös unihalvaus.. Kun alkoi katsoin vaimoani sain vain silmät liikkumaan.. Tunsin jonkun pahan tulevan kohti.. En saanut itseäni liikkumaan.. Kun joku ääni oli sanonut saat kädet laitettua ristiin niitä paha ei pysty estämään.. Koitin ja sain sentti sentillä liikutettua pikku hiljaa.. Kun sain ristiin.. Sanoin mielessä isä auta. Samalla hetkellä kaikki se pahaolotila ja tuleva musta sumu josta näytti tulevan joku ihmismäinen pahuus katosi.. ja halvaistila katosi myös.. Koitakaa tätä seuraavan kerran.. Sen jälkeen ei ole vastaavaa tapahtunut..

      Poista
  5. Yöaktiivinen heppu myös täällä. Lapsesta asti on tullut vaellettua ja itsekin pyrin alunperin huumorin keinoin asiaa lieventämään, mutta jossakin vaiheessa huomasin, etten oikeasti halunnut edes puhua koko asiasta. Toki on hyvä käsitellä stressit ja muut, mitkä lisäävät ja aiheuttavat unihäiriöitä, mutta minulla se ajatuksen "positiiviseksi kääntäminen" vain vahvisti ongelmaa.

    Onneksi en kärsi tuosta halvauksesta. Saisi lopettaa nukkumisen kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unihalvaushan taisi olla sellainen, että se tulee helpommin kun sen tulemista pelkää. Olisiko sama muiden unihäiriöiden kanssa: Niistä jauhaminen tuo ne mieleen. Ja mielestä ne tuleekin sitten helpommin käytäntöön.

      Poista

Suu puhtaaksi!