26.6.2018

Näetkö näissä esineissä kasvot?

Yksi näkee paahtoleivässä Jeesuksen, toinen pitää katuvaloa ufona ja kolmas kokee naapurin Nissanin virnistelevän ivallisesti parkkipaikalla. Olen tästä pöpiporukasta viimeisimpänä mainittu. Kaikessa kahjoudessaan näen kasvoja mitä kummallisimmissa paikoissa hellan levyistä ovenkahvoihin. Tiedätkö mistä puhun? Jos vastasit kyllä, pidät tätä asiaa todennäköisenä itsestäänselvyytenä. Jos et, ilmeesi näyttää tällä hetkellä suurin piirtein tältä:


Kyseessä on siis ilmiö, jossa satunnaiset näköhavainnot muuttuvat ihmisen päässä merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Itse asiassa tälle löytyy jopa hieno nimi: pareidolia. Minulla on pienestä asti ollut taipumus antaa monille elottomille asioille kasvot, ja lapsena minulla oli tapana kehitellä näiden naamojen taakse erilaisia tarinoita ja persoonia. Olisikohan minut pitänyt joskus viedä tapaamaan ihan oikeita ihmisiä?

Kuvasin kotikotoani muutamia esineitä, jotka ovat joutuneet kasvobongaukseni kohteiksi. Näetkö sinä näissä kuvissa kasvot?

o_o






Oho...
Ilmiselvä Vilijonkka!
Bzzzzz...
Ehdottomasti kaikista pahimpia tapauksia ovat kuitenkin autot. Monille autossa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kulutus, hinta ja väri. Minä lisään prioriteettilistaan ehdottomasti ILMEEN. Vertailkaapa nyt vaikka alla olevia kolmea autoa:










20.6.2018

Avara luonto esittelee: Juhannussuomalainen

Juhannussuomalainen (Homo sapiens juhanus) on ihmisten sukuun kuuluva kaksijalkainen petonisäkäs. Tätä epätavallisen kädetöntä kädellistä tapaa ennen kaikkea Suomessa, mutta sen lähisukulaisia voi bongata eri puolilta Pohjois-Eurooppaa. Juhannussuomalaisen tunnusomaisimpiin piirteisiin kuuluvat aivojen kokoon nähden harvinainen älyttömyys, monimutkaiset soidinmenot ja erikoinen laumakäyttäytyminen.

Tuntomerkit: Juhannussuomalaisen väritys vaihtelee ihmislajeille tyypilliseen tapaan yksilö- ja päiväkohtaisesti. Lajia tavataan erityisen usein puolittain tai läpeensä paljaassa kesäasussaan. Turkkinsa pudottaneet yksilöt ovat usein väritykseltään helakan punaisia tai punapilkullisia.

Bongasin sekavanoloisen paljasnahkaisen yksilön kuvausretkelläni.


Juhannussuomalainen on muiden ihmislajien tavoin ensisijaisesti kaksijalkainen, mutta se käyttää liikkumisessaan välillä apuna myös eturaajojaan. Ääntely on yleensä epämääräistä kovaäänistä mesuamista, josta voi kuitenkin löytää myös toistuvia sävelkulkuja.

Elintavat ja käyttäytyminen: Kesällä päivän ollessa pisimmillään juhannussuomalaiset jättävät tyypillisen työnjakonsa sekä suuret yhdyskuntansa ja vaeltavat pienempinä joukkoina vesistöjen laitamille. Rannoille sytytetyt merkkitulet houkuttelevat usein paikalle lisää lajitovereita.

Juhannussuomalainen on maanisäkäs, mutta se viihtyy runsaasti myös veden äärellä, pinnalla ja sen alla. Lajin uimataito on muita ihmislajeja heikompi, eikä se kestä kovinkaan suuria lämpötilanvaihteluita. Suomen kylmän kostea ilmasto ei ole näin ollen optimaalisin tälle ohutturkkiselle tasalämpöiselle. Sopeutuakseen suuriin lämpötilanvaihteluihin juhannussuomalainen luo niitä lisää pakkautumalla tunneiksi rakentamiinsa lämpöpesiin.

Juhannussuomalaisen käyttäytyminen lajitovereitaan kohtaan vaihtelee lauhkean lemmekkäästä puhtaan vihamieliseen. Pohjimmiltaan juhannussuomalainen on kuitenkin laumasielu, minkä vuoksi konfliktit jäävät usein leuan louskutteluksi ja leikkimieliseksi nujakoinniksi.

Lisääntyminen: Lajin soidinmenot ovat mitä moninaisimmat, ja valon määrän ollessa huipussaan kumppanin etsintä on vilkkaimmillaan.

Kaikki ihmislajit yleensä pudottavat turkkinsa potentiaalisen partnerin läheisyydessä, mutta juhannussuomalainen tekee sen usein jo etsintävaiheessa. Paljasnahkaisiin kumppania kaipaaviin yksilöihin voi törmätä muun muassa pelloilla, niityillä ja lampien rannoilla.

Yöttömän yön aikaan juhannussuomalaiset kokoontuvat otollisille paikoille suorittamaan erilaisia soidintansseja. Tyypillisin ja tunnistettavin soidintanssi on yksinkertainen kolmijakoinen askellus, mutta kuvio vaihtelee yksilökohtaisesti aina 16-jakoisesta monimutkaisesta hyppysarjasta epäsäännölliseen loikkimiseen ja raahautumiseen.

Voit tutustua juhannussuomalaisen soidinmenoihin yksityiskohtaisemmin muun muassa Hannu Salaman lajioppaan avulla.



Ravinto: Juhannussuomalainen nauttii useimmiten lihaperäistä ravintoa, joskin pelkän kasviperäisten vaihtoehtojen suosiminen on yleistynyt. Juhannussuomalaisen nesteen tarve kasvaa yöttömän yön aikaan moninkertaiseksi. Ylenmääräinen nesteytys on kuitenkin yhdistetty heikkoon menestykseen kumppanin etsinnässä sekä korkeaan kuolleisuuteen.
Saalistajat: Lajin pahimpia vihollisia ovat erilaiset pienhyönteiset, jotka pääsevät pureutumaan kipeästi juhannussuomalaisen usein paljaaseen nahkaan.

Alalajit: Juhannussuomalainen voi helposti sekoittua läntiseen sukulaiseensa Homo sapiens midsomarukseen samankaltaisen laumakäyttäytymisen vuoksi. Kokeneempi tarkkailija kuitenkin erottaa ne juhannussuomalaisesta muun muassa vaaleammasta värityksestä ja soljuvammasta ääntelystä.

15.6.2018

Villisikamies, Tutankhamonin avaruuskolari ja sähkötuoliflipperi - Hullu, hullu maailma

Siamilainen kaksoisveljeni muuttuu yöllä ihmissudeksi! Tämä kohulööppi komeili lapsuuteni suosikkisanomalehden otsikkona. Clickbait? Turha toivo - kyseinen uutinen todellakin kertoi miesparasta, jonka päähän kytketty velipoika muuttuu täydenkuun aikaan verenhimoiseksi ihmissudeksi. Ja sinä valitat siitä, että miehesi kuorsaa?

Olen kuullut väitteen, jonka mukaan printtimedia on nettihuttua luotettavampaa. Tämä 90-luvun nostalgiapamaus vetää maton tämän väitteen alta. Kyseessä on siis sisarusjoukkomme suosikkilehti nimeltä Hullu, hullu maailma.

Julkaisun nimi puhuu puolestaan.  Tähän laatulehteen oli siis kerätty mitä erikoisempia "uutisia" eri puolilta maailmaa. Aloin tutkia lehden taustoja näin  nostalgiahumussani, ja jos nyt ymmärsin oikein, uutiset ovat suomennuksia Weekly World News -julkaisun jutuista. Nopean googlauksen tehtyäni en epäile tätä väitettä lainkaan.

Miksi tuo naisen pää näyttää myöhemmin liitetyltä? Jos nimittäin olen käsittänyt oikein, raskaana olevia naisia on oikeasti olemassa.

Lehden artikkelit noudattelivat perinteisen uutisjutun kaavaa, ja uskottavuutta lisäsivät lapsen silmään enemmän kuin uskottavat mustavalkoiset lehtikuvat. Eli miksipä pikkuhakkarainen lähtisi tätä epäilemään? Mieleeni ovat syöpyneet muun muassa seuraavat tapaukset:

Tyttö, jonka kuoli, jos ei syönyt jatkuvasti herneitä. (Ainakin tämä tyttö söi vihanneksensa. Tirsk)

Mies, jonka suu oli juuttunut vuosiksi auki, koska hän oli huutanut liikaa vaimolleen. (Mitä opimme tästä?)

Juttu, jonka mukaan marsilaiset asioivat muinaisessa Egyptissä ja faarao Tutankhamon on tosiasiassa kuollut avaruuskolarissa. (Everything makes sense now)


Jättiläismajava uhkaa Kanadaa. (Kuvassa jättiläismäinen majava Godzillamaisesti Toronton yllä. Pakkohan sen on olla totta, kun on kuvakin ja kaikkea)

Aasiassa sijaitseva sähkötuoliflipperi, jossa saat kuolettavan sähköiskun tiputtaessasi pallon. (Vapise Jigsaw. Aasialaiset pistivät taas paremmaksi - tähän peliin ihmiset menivät nimittäin vapaaehtoisesti)

Tämä lehti jos mikä opetti mediakriittisyyttä. Siis siinä vaiheessa, kun vihdoin ymmärsin, että Lontooseen ei ole oikeasti saapunut junallista aikamatkustajia, tai mies ei voi elää vuosia kirves päässään. Osaan vain kuvitella, miltä tämän lehden toimituksen palaverit ovat näyttäneet. Päätin vakaasti, että jos törmään tähän sarjaan jossakin vaiheessa kirpputoreilla, se tarttuu mukaani hinnalla millä hyvänsä.


11.6.2018

TOP 5: Mitättömät ärsytyksen aiheet

 Elämä on ihanaa. Nyt kun tästä pakollisesta vuodenaikaan kuuluvasta positiivisuudesta on päästy, on aika tasapainottaa tilannetta kunnon nalkuttamisella. Tähän listaan olen kerännyt viisi naurettavan mitätöntä ärsyyntymisen aihetta.

Voin väärinkäyttäjät
Voipaketin foliokansi jakaa kansaa. Yksi repii sen saman tien roskikseen, kun toinen säilyttää läpyskää sitkeämmin kuin ukkivainaan tuhkia. Löysin itse asiassa tähän asiaan jonkin virallisen voiasiantuntijan lausunnon, joka kuuluu seuraavanlaisesti:

"Folio avataan auki vain puoleen väliin. Folio käännetään toisen puoliskon päälle sillä aikaa, kun margariinia otetaan rasiasta. Sitten folio suljetaan takaisin tiiviisti purkin reunojen päälle, laitetaan kansi päälle ja margariini jääkaappiin."

Tämä "oikea tapa" on kuin kommunismi. Kaunis ajatus, mutta ei toimi.  Tosiasiassa foliokansi on yleensä voin tahraama ruttuinen välilärpäke, joka muistuttaa tiiviydeltään sukujuhlien tunnelmaa. Aiheesta avautuminen ei kuitenkaan lopu tähän. Voin ottaminen on helppoa: sivele rasian pinnasta sen verran voita, mitä leivällesi tarvitset. Joidenkin ihmisten tapa ottaa voita muistuttaa kuitenkin lähinnä puukotusmurhaa. Siistiin pintaan on tehty satunnaisia tökkäyksiä ja ylijäämät on hangattu satunnaisesti rasian laitaan. Yleensä rasiaan palautettu voi on kaiken lisäksi maustettu leivänmuruilla ynnä muilla ihanilla yllätyksillä.


Jalantäristyttäjät
Tenttitilanne. Aivot raksuttaa ja tilanne vaatii täyden keskittymisen. Äärimmilleen venytetty muisti pongahtaa väkivaltaisesti minimiin, kun viereisen kanssatenttijän jalka alkaa täristä sellaista tahtia, että Richterin asteikko loppuu kesken. Koko penkkirivi pomppii paikallaan kuin yhden tempun pornotähti, ja keskittyminen on muisto vain. Yleensä pomppufiilis jatkuu viimeisille minuutille asti, koska tämä tärisyttäjä on itse selvästi aivan tulessa koepaperinsa kanssa.

Kadonneet kantapäät
Jokainen tietää sen kettumaisen tunteen, kun sukka rullautuu kengässä jalkapohjan puoleen väliin. Parin korjausyrityksen jälkeen lopputuloksena on kyrsiintyminen, luovuttaminen ja kantapään kokoinen rakko. Kantapäänsä kadottaneet sukat ovat yhtä tyhjän kanssa, ja aivan sama olisi tarpoa ilman. Kun sukka alkaa muistuttaa enemmän pienen ihmisen päähinettä kuin jalkinetta, sen palvelusaika on ohi. 


Laaduttomat laturit
 Asioiden hoitaminen laturissa olevalla puhelimella ei pitäisi olla ongelma. Yleensä se kuitenkin on juuri sitä. Puhelimien mukana tulevat laturijohdot ovat kuin Suomen kesä - liian lyhyitä. Pituutta löytyy kuitenkin juuri sen verran, että yrität kädet ojossa räplätä puhelinta sohvalta tai sängystä. Jännetuppitulehduksen lisäksi saat hermoromahduksen laturin kelvottoman liittimen vuoksi. Laturi lipsahtelee reijästä kuin kännisen miehen sanonko mikä, eivätkä hommat etene minnekään.

Toivon viimeiset riekaleet
 Loppunut vessapaperi on yksi länsimaisen ihmisen suurimmista kauhunhetkistä. Pahinta ei kuitenkaan ole totaalinen puute, vain hetki ennen loppumista. Pieni toivon kipinä, joka viedään saman tien pois. Keskimääräinen ihminen käyttää hädän järjestysluvusta huolimatta vessassa ainakin pari palaa paperia. Näin ollen homman hoitaminen arkin kolmanneksella on yhtä toivotonta kuin ydinsodassa kamppailu lingolla. Olisit vain käyttänyt sitä bideetä.



Kanssakyrsiintyminen on hupia. Eli antakaa tulla omia ärsytyksen aiheita!

2.6.2018

Erokirje


Et ollut ensimmäiseni. Ja olisihan se pitänyt ymmärtää, että et tule olemaan viimeiseni. Joku naiivi puoli minusta halusi kuitenkin vielä uskoa, että tämä voisi kestää. Idiootti.

Olen lykännyt tätä hetkeä aivan liian pitkään. Nyt ymmärrän, että minun olisi kuulunut tehdä tämä jo paljon aikaisemmin. Liian paljon. Olen pahoillani, kun pitkitin tätä näin kauan.

Alku oli huumaa. Ainahan se on? Ystäväni esitteli meidät, ja pian olin myyty - ja niin olit sinäkin. Suhteemme lähti liikkelle vauhdilla. Teimme kaiken yhdessä - olimme yhtä. Ymmärsit mitä kaipaan ja pystyit antamaan sen minulle paremmin kuin kukaan aikaisemmin. Saatoimme viettää tunteja vain nauttien toistemme seurasta. Emme tarvinneet muuta. Et kuitenkaan erkaannuttanut minua ystävistäni - päinvastoin toit meidät lähemmäksi toisiamme.

Aika kului, arki alkoi ja ensimmäiset ongelmat ilmaantuivat. Et vastannut kosketukseeni. Vaadit tilaa. Annoin sitä. Se ei riittänyt. Kadotimme yhteyden. Kuumenit nollasta sataan sekunneissa. Sulkeuduit äkkiarvaamatta. Emme enää osanneet lukea toisiamme ja toiveitamme.  Lähetit minulle ristiriitaisia viestejä. Tein kaikkeni palauttaakseeni kaiken ennalleen. Turhaan.



En minäkään ollut täydellinen kumppani - kaukana siitä. En ottanut huomioon tarpeitasi ja laiminlöin sinua. Solvaukset ja syytökset vaihtuivat fyysiseen väkivaltaan, joka jätti sinuun ikuiset arvet. Laitoin sinut ahtaalle, vaadin sinulta liikaa ja seurani oli kuluttavaa. Pelottelin sinua erolla. Uhkailin etsiväni paremman.

Nyt meillä ei ole enää mitään, minkä päälle rakentaa. Meillä on yhteiset muistomme, mutta uusia emme enää luo. Minun on aika päästää sinut pois. Olet sulkenut itsesi minulta viimeisen kerran.

Hyvästi Honor.