29.7.2018

Pitkät naiset ovat upeita - vai ovatko sittenkään?

Eikös jokaisen pitkän naisen pidä jossakin vaiheessa tehdä Doven mainoksia toisintava postaus siitä, kuinka rakastaa jokaista senttiään? Ehkä minäkin teen sen joskus. Nyt kuitenkin pääsette lukemaan enemmän ja vähemmän satunnaisia huomioita 180-senttisen naisen perspektiivistä. Täältä korkeuksista maailma katsos näyttää aivan erilaiselta.


Pitkät naiset ovat kauniita. Pität naiset ovat upeita. Pitkät naiset ovat seksikkäitä. Netistä löytyy nopealla googletuksella useampi glorifioiva lehtiartikkeli ja keskustelu siitä, kuinka pitkät naiset ovat sitä, tätä ja ehkä vähän tuotakin. Näiden ylistävien kehujen kuuluisi kai saada minut tuntemaan itseni jumalattareksi. Tosiasiassa nämä lauseet aiheuttavat enintään jumalattoman naurunpyrskähdyksen. Pitkät naiset voivat olla upeita/seksikkäitä/tiesmitämahtavaa. Julma totuus kuitenkin on, että meistä löytyy myös vääräsäärisiä koukkuselkiä ja ruttunaamaisia rupeloita. Samoin pieni nainen voi olla syötävän suloisen taskupakkauksen sijaan perässä vedettävä kitkerä korppu. Pituus voi vaikuttaa ihmisen itsetuntoon ja habitukseen, mutta ikävä kyllä upeusasteikko ja mittanauha eivät synkronoidu automaattisesti keskenään.

 Vihaan halaamista. Tai näin olen aina itselleni uskotellut. Tosiasiassa vihaan lähinnä itseäni lyhempien ihmisten halaamista. Nothing personal. Kun esimerkiksi standardimittainen ystäväni lähestyy minua halausaikeissa, koetan pudottaudua hänen tasolleen tekemällä huomaamattoman minikyykyn. Yleensä tämä ei riitä, vaan joudun lisäksi käärimään itseni klonkkumaiseen kyyryyn, ja silloinkin päädyn lähinnä hieromaan ihmisiä rinnuksiini. Kertokaa. Miten halata lyhempää kanssaihmistä, jos en halua näyttää Quasimodolta, mutta en myöskään rutistaa hänen kalloaan?

Pitäisikö nyt tähän väliin saada jotakin positiivista? Tässä maailmaa syleilevä kuva minusta makaamassa huonosti leikatulla nurmikolla. Valitettavasti en mahtunut yhteen kuvaan, eli ottakaa kolme.


Ikävä kyllä pituus ei yleensä lopu metrisääriin, vaan jatkuu myös alemmaksi jalkateriin. Omistan pituuteeni nähden suhteellisen sopusuhtaiset jalat, mutta perusmittapuulla olen naisten maailmassa harvoin bongattu isojalka. Kuulin viimeksi viikko sitten hervottoman vitsin aiheesta eräältä oman elämänsä Hedbergiltä.

Minä: Kävin ostamassa lenkkarit XXL:stä.
H: Höhöhö. Sieltä varma sinäkin löydät kenkiä. Jos kerran paikan nimi on XXL. Hih.
Minä: Se on urheiluvaatekauppa.
H: Höhöhö. No sittenhän sieltä löytyy varmasti myös kanoottiosasto. Hih.
Minä: Hih. 

Kengänkokoni on siis 43, eli se kipuaa hintsusti naisten kenkävalikoimien ulkopuolelle. Kenkäkaupassa minulle tarjotaan lähinnä sääliviä katseita, ja kenkäkaappini on sukupuolineutraalimpi kuin vassareiden keskustelupalsta. Kohta joku taas toteaa, että "Halosen juhlakengissä koot menevät 43 asti". Ja minä vastaan, että en halua maksaa kolminumeroista summaa neliökorkoisista hirvityksistä, jotka todennäköisesti koristavat isäni kansakouluaikaisen opettajan vaatekaappia. Nyt kuitenkin näyttää ikävästi siltä, että kenkäkriisini on tullut päätökseen, ja minun pitää alkaa keksiä muita valituksenaiheita - Zalandon valikoimiin on nimittäin ilmestynyt hyvännäköisiä naistenkenkiä koossa 43!

Minulta on kysytty lukemattomia kertoja, pelaanko koripalloa. Tämä on mielestäni todella huvittavaa. Ihmisen lihaksikkuus tai tietynlainen ruumiinmuoto voi kieliä helposti harrastuksista. Pitkän ihmisen yhdistäminen koripalloharrastukseen on kuitenkin yhtä kaukaahaettua kuin se, että jokainen vastaantuleva brassi olisi jalkapallohullu. Olen vähintäänkin imarreltu, jos näytän niinkin hyväkuntoiselta, että joku erehtyy luulemaan minua koripallotähdeksi. Pituuteni on yhdistetty myös lentopalloharrastukseen, minkä kohdalla en kuitenkaan pääse nalkuttamaan stereotypioista - tämä pitää nimittäin paikkansa.

Suomessa olen keskimääräisen miehen mittainen, joten puitteet julkisista kulkuvälineistä kaupan hyllyihin ovat kuin minulle valettuja. Etenkin Aasian matkoilla kuitenkin samaistun vahvasti klassikkokirjan Gulliveriin. Miehet ovat minua helposti päätä tai kahta lyhempiä, ja naiset jäävät melkein kirjaimellisesti jalkoihin. Muutamia vuosia sitten Nepalissa mieskaksikko halusi välttämättä ottaa kanssani yhteiskuvan. Kolme sekuntia olin imarreltu. Sitten palasin korkeuksistani maan pinnalle ja tajusin, että miehet halusivat todennäköisesti päästä näyttämään kavereilleen todisteita kohtaamisestaan jättiläisnaisen kanssa. Samalla reissulla jäin jumiin paikalliseen kulkuvälineeseen tuk tukiin, ja vierailuni pyörävuokraamossa onkin tarina erikseen. Ehkä kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa:



13 kommenttia:

  1. Lyhyeksi jäänyt heittää ilmaan kysymyksen. Oletko huomannut, että joissakin kaupoissa isommat naisten kengät on aseteltu lattiatasolle ja pienemmät katon korkeuteen? Joitakin kertoja ovat kengät saaneet jäädä kauppaan, koska en ole ylettynyt ottamaan niitä kengähyllystä tai mikä lie teline se onkaan. Luulisi, että asettelesivat ne juuri päinvastoin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäksi päätynyt vastaa. Kyllä! Tässä taustalla taitaa olla joku kenkäkauppiaiden salaliitto. Naureskelevat sitten partoihinsa, kun asiakkaat kyyristelevät ja kurottelevat tuskissaan.

      Poista
    2. Niillä on taatusti piilokamerat. Pikkujouluissa esittelevät sitten asiakkaiden toilailuja.

      Poista
    3. Takuulla. Ilmankos kenkäkaupan myyjät ovat aina niin hymyileväisiä.

      Poista
  2. Nauroin taas ääneen. Go Sanni! :D

    Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Kuljeta halaamista varten retkeilyjakkaraa mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa suunnitelmalta. Asetunko minä jakkaralle istumaan vai nouseeko toinen sille seisomaan?

      Poista
    2. Vertikaalisesti rajoittuneet kiivetköön!

      Poista
  4. Sinun on helpompi tavoitella kuuta taivaalta kuin tällaisen keskiarvopituisen pulliaisen.. öhö öhö. Elo on kyllä toisinaan haastavaa, kun omistaa marginaaliominaisuuksia. T. Ostan juuri ne vintagekengät kirpparilta, jotka eivät mahdu muiden jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olen aina ollut kateellinen kirpparikenkien ostajille, kengät on niin pirun kalliita.

      Poista
  5. Super hauska postaus! En ookkaan ennen jostain syystä edes ajatellut pitkänä olemisen "haittoja", koska itse oon jäänyt 160cm pituuteen :D

    Alan seurailemaan sun blogia :)

    https://vanhempikuineilen.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! Se on ihan turvallinen pituus seurailla maailman menoa.

      Poista

Suu puhtaaksi!