3.8.2018

Uteliaisuus tappaa kissan lisäksi ihmissuhteesi

Ihminen on pirun utelias eläin. Jo taaperoikäinen kyselevät konekivääritemmolla kyllästymiseen asti: miksi äiti käyttää vaippoja, miten kivet kasvaa ja miten niin kissaa ei saa ottaa kerhoon?
Myöhemmin uteliaisuus ei häviä minnekään, mutta se muuttuu vähemmän ilmiselväksi - ja vähemmän viattomaksi. Tulipalopaikalle ajetaan kuin tuli hännän alla ottamaan kuvia ja pällistelemään muiden hätää auton ikkunasta. Klikkiotsikot julkkisjuoruista keräävät lukijoita, ja kaverilla kyläillessä vessareissulla tarkastellaan muina naisina seinäkaapin sisältöä.

Ihmisen uteliaisuus ulottuu monille elämän osa-alueille, mutta monilla se kohdistuu ennen kaikkea kanssaeläjiin. Tämä selittää osallaan tosi-tv:n supersuosiota; sensaationälkäinen katsojakunta seuraa hievahtamatta, kun tuntemattomat tollot rakastuvat, puhaltavat promilleja ja käyttävät kettujaan ties miessä koloissa. Kun välimatka kyyläyksen kohteeseen pienenee, kiinnostus kasvaa eksponentiaalisesti.

Nykyaika on uteliaan ihmisen riemujuhlaa. Facet, Instat ja Snäpit kutistavat yksityisyyttä ja mahdollistavat kanssaihmisten häpeilemättömän stalkkaamisen ilman katsekontaktin tai kiinnijäämisen uhkaa. Muiden tekemisiä ja sanomisia tarkastellaan päivittäin sormi syyhyten kotisohvalta nousematta.


Sanonnan mukaan uteliaisuus tappoi kissan. Piirrettä pidetään usein puhtaana paheena, mutta se on myös vienyt ihmiskuntaa hurjasti eteenpäin. Tiedonjanonsa ansiosta ihmiselle on avautunut uusia ulottuvuuksia mikroskooppisista maailmoista vieraisiin galakseihin. Kysymykset ovat johtaneet lukemattomien luonnonlakien oivaltamiseen, ensiaskeliin kuun pinnalla ja lääketieteellisiin mullistuksiin. Marsin pinnalla putputtaa tälläkin hetkellä Curiosity-mönkijä, joka kuvaa uteliaisuuden määrää ja sen avaamia mahdollisuuksia muutenkin kuin nimensä puolesta.

Uteliaisuus voi olla oikein suunnattuna hyve. Siinä vaiheessa kun tiedonjano suunnataan muiden ihmisten elämään, terveen uteliaisuuden ja urkkimisen raja on kuitenkin uhkaavan kapea. Lähipiirin elämänvaiheissa kannattaa pysyä mukana, mutta kukaan ei halua kutsumattomia jäniksiä kyytiin kyyläämään joka ikistä liikettä. Silloin tällöin jokaisen on hyvä miettiä oman uteliaisuutensa motiiveja. Onko taustalla aito mielenkiinto toisen voinnista vai pelkkä juoruamisen riemu? Uutisoppitunnin mitäkukamissämilloin-rimpsu on silloin tällöin hyvä muistaa korvata kysymyksillä ”mitä kuuluu?”, ”miten voin auttaa?” ja ”milloin törmäillään?”




4 kommenttia:

  1. Viimeisen lauseen toteuttaminen voi olla pitkällä tähtäimellä kansanterveydellisestikin todella merkittävä teko. Tämä aika tietää, muttei tunne. Näkee, muttei kohtaa. Takaisin juorupenkit ja huivipäiset mummot! Rehelliset utelukäynnit, jos ei ole kylillä näkynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Nykyään voi olla täysin perillä toisen arjesta näkemättä naamakkain vuosiin. Harvoin enää tulee kolmikymppisten luokkakokouksissa yllätyksiä, kun toisten seiniä ollaan seurailtu jo vuosia. Mutta tosiaan, jos aina on se seinä välissä, ei koskaan tosiasiassa kohdata.

      Poista
  2. Hei

    Täällä yksi utelias ihminen 😊😊

    Tiedonhaluinen on toinen sana uteliaisuudelleni.

    Ihana käydä kurkkimassa muiden blogeja ja nähdä sekä kommentoida muiden ajatuksenjuoksua.

    https://tuulikkik.blogspot.com/?m=1

    Yllä blogini, jota saa käydä vaihtarina kurkkaamassa 😊😊

    VastaaPoista

Suu puhtaaksi!