13.9.2018

Bali - Turistihelvetti vai maanpäälinen paratiisi?

Olisin luokattoman huono matkabloggaaja. Kuvittelin jo mielessäni kyhäileväni palmupuun alla inspiroivia postauksia elämännälästä ja kaukokaipuusta. Tietenkin höystettynä yksi toisensa jälkeen idyllisemmillä kuvilla vesiputouksista ja horisonttia syleilevistä selkänsä käristäneistä turisteista. Putoukset, palmupuut ja palanut nahka ovat tulleet täällä Balilla tutuiksi, mutta ne eivät ole päätyneet verkkokalvojani ja kameran rullaa pidemmälle. Itse asiassa olen karttanut konettani tehokkaammin kuin malariahyttysiä ja en ole antanut minkään häiritä blogini heinäsirkkakuoroa. Nyt kuitenkin ajattelin lopettaa lomaerakoitumisen majapaikkani luokattoman huonon wifi-verkon voimin.

Ubudin riisipellot ovat suosittu turistikohde, mutta aikaisin aamulla paikalla pääsee käyskentelemään melko rauhassa.

Balin reissuni ei ole pelkkää paistattelua, sillä suoritan täällä lomailun ohessa ystäväni kanssa viimeisen opetusharjoitteluni paikallisessa alakoulussa. Alun alkaen suunnittelimme suuntaavamme itänaapuriin Lombokille, mutta suunnitelmat menivät jyrinällä (kirjaimellisesti) uusiksi viime hetkellä. En osannut päättää, oliko reaktioni enemmän jee vai jaa. En tiennyt, odottaako minua maailmanmatkaajan paratiisi vai rihkamantäyteinen turistihelvetti. Näin kolmen viikon jälkeen voin todeta, että molemmissa mielikuvissa on perää. Kallistun kuitenkin enemmän ensimmäisenä mainittuun. Ei voi balittaa!

Aikaisemmat mielikuvani Balista eivät toisintaneet idyllisiä matkailumainoksia. Kännisiä ausseja örveltämässä rantabaareissa, pikkulettipäisiä pitkäaikaistyöttömiä vetämässä vihersmoothieta lootusasennossa ja ainaisia aasialaisjoukkoja poseeramassa jokaisen itseään vanhemman rakennuksen edustalla. Etsivä löytää kyllä kaikki nämä stereotypiat vaivatta, mutta näiden välttäminen ei ole lainkaan mahdotonta. On tärkeää muistaa se tosiasia, että turisti on laumaeläin. Jos vaivaudut irtaantumaan Lonely Planetin kohokohdat-listasta ja matkanjärjestäjien tarjoamista valmispaketeista, löydät itsesi helposti keskeltä vehreää luontoa ja viehättävän vierasta aasialaista kulttuuria. Jos kuitenkin lompsit satojen Birkenstockien tallaamaa polkua Ubudin keskuskaduilta Kutan ruuhkarannoille, älä napise turistijoukoista. Itse olet oman polkusi valinnut.

Jonottamista parhaalle poseerauspaikalle Ubudissa.
 Bali elää turismista, mutta länsimaalainen kulttuuri ei ole päässyt jyräämään paikallista elämänmenoa. Nämä kolme viikkoa ovat aiheuttaneet monia flashbackeja aikaisempaan reppureissuuni Nepalissa, ja olen saanut jälleen kokea virkistävän vahvoja wtf-hetkiä. Kulttuuri tunkeutuu suitsukkeiden kautta nenään ja tuntuu tärykalvoissa pikkutunneilla, kun koko naapuruston yli kaikuu monituntinen seremoniaraita luokattomalla äänentoistolla. Liikenne on kaoottista selviytymistaistelua, jossa tööttäämisen voi tulkita kuudellatoista eri tavalla. Kadut kuhisevat kaikenkarvaisia kaksi- ja nelijalkaisia, ja saatat "päästä" todistamaan sian seivästystä keskellä katua.

Matkaillessa mielenkiintoni suuntautuu usein pakollisen kaupunkikierroksen ja muutaman sivusilmällä vilkaistun rakennuksen jälkeen lähinnä luontokohteisiin. Pelkäsin Balin hehkutetun luonnon sisältävän lähinnä länsimaalaiseen makuun kyhättyjä puutarhoja, rihkamatorien ympäröimiä apinametsiä, raivattuja rantoja ja ruuhkaisia vesiputouksia. Balin luonto on kuitenkin osoittautunut maineensa veroiseksi. Vehreä viidakko, loputon rantaviiva ja vedenalainen maailma ovat antaneet tälle skeptikolle harvinaisen hienoja luontoelämyksiä. Näitä on kuitenkin varjostanut roskan tolkuton määrä, josta voidaan syyttää sekä turisteja että paikallisia. Hemmotteluhoidot ja hienot temppelit ovat Balilla arkipäivää, mutta ylellisyystuote nimeltä roskapönttö on hyytävän harvinainen näky. Muovikasat ignoorataan lahjakkaasti tai niistä hankkiudutaan eroon polttamalla - joka ei ole sekään erityisen terveellinen vaihtoehto.

Satunnainen siltaotos viikonloppumatkalla Lovinaan.
 Summattuna sanon kuitenkin sen, että Balilla on (vielä) paljon tarjottavaa monenlaisille matkailijoille reppureissaajista kulttuurinörtteihin ja jytäbilettäjistä hotellihiiriin.  Sijoita itsesi kuitenkin kartalla oikein, niin vältyt Pariisin syndroomalta. Matkavinkkini ja not to do -listani jäävät kuitenkin ensi kertaan, sillä wifini taistelee heikkoudessa epäergonomisen asentoni kanssa. Pientä ensimakua reissuni sisällöstä löydät kuitenkin kanssamatkaajani blogista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suu puhtaaksi!