16.10.2018

Onnettomat kampaamokokemukset – värinpoistolla tummemmaksi?

Kampaamon tuoli. Hilpeä hiustyöläinen hääri ympärilläsi kehuen uutta kuontaloasi. Tuijotat peiliä mekaanisesti nyökytellen, naamallasi yhtä uskottava tekohymy kuin Ärrän myyjällä. Todellisuudessa pääsi päällä roikkuva hiirenhäntä ei muistuta vähääkään pääsi sisällä ollutta mielikuvaa. Asiaa ei helpota maksamistaan odottava satkun lasku. Kampaaja ehdottaa jotakin kivaa kampausta ja päädyt kiharoihin. Ehkä se kohottaa uuden tukkatyylin uusiin sfääreihin. Kohotusta kyllä tapahtuu – lopputulos näet on kaaosmainen kasarikasa, jonka piilotat tilaisuuden tullen huppusi alle. Miten tässä taas kävi näin?



Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei. Empiirisen tutkimukseni mukaan ihmiset marssivat kampaamon ovista yleensä hymy piristävästi korvissa. Joskus kuitenkin käy niin, että lopputulos on Nelosen mainoskampanjaa siteeraten jotain ihan muuta. Kukkaron ja hiusten massa on keventynyt huomattavasti, mutta tulos miellyttää yhtä paljon kuin jenkkien presidentinvaaleissa.

Olen itse harvinaisen hankala asiakas – tai pikemminkin hiukseni ovat. Itse otan tyytyväisenä (tai sitä näytellen) vastaan yllätykset, jotka peilistä paljastuvat. Olen kuitenkin tainnut olla tasan kerran täysin tyytyväinen lopputulokseen kampaajalta lähdettyäni. Pienenä tyttönä tuskailin, kun päähäni ilmestyi äitini ja kampaajani salaliiton tuloksena aina sama potta. Varhaisteininä halusin kokeilla rajun revittyjä emo-otsiksia, mutta ikääntynyt kampaajarouva loihti päähän tylsän tätitukan. Myöhemmin leikkaustulokset alkoivat kuitenkin kehittyä yhtä matkaa oman harkintakykyni ja tyylitajuni kanssa.

On kuitenkin yksi asia, jossa lopputulos on harvoin ollut haluttu – värjäystulos. Sanotaan että värillä ei ole väliä. On kuitenkin hankalaa olla välittämättä, kun keskiruskeaksi halutut hiukset kilpailevat mustuudessa huumorintajuni kanssa. Tukkani siis lävähtää poikkeuksetta liian tummaksi varoittelusta ja varotoimenpiteistä huolimatta. Kun soppaan lisätään passiivisaggressiivinen punapigmentti, ei lopputulos ole mistään vinkkelistä katsottuna sinne päinkään.

Istahdin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kampaamon penkille. Ideana oli saada auringon läikittämä kuontaloni tasaisemman vaaleaksi. Tästä lähtötilanteesta minulla on todella heikosti kuvia, mutta alta saatte jotakin osviittaa. Tukkani siis oli epätasainen yhdistelmä blondia ja vaaleaa maantienharmaata. Värinpoisto päähän, sävy perään ja tyveen vähän tummempaa. Ideaalituloksena anistonmainen tumma blondi. Mikä voisi mennä pieleen?


Selvästi melko moni asia. Föönipenkkiin istuessani kampaaja ihasteli luonnollista lopputulosta. Omaan silmääni tukka oli tummentunut, mitä en kuitenkaan voinut uskoa. Eihän latvaan oltu edes laitettu väriä?  Päädyin siihen, että valaistus tekee tepposet. Lopputulos näytti tosiaan luonnolliselta ja sopi minulle. Kotosalla näin kuitenkin tilanteen uudessa valossa (kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti). Tukkani oli kuin olikin tummentunut huomattavasti. Ensimmäistä kertaa koskaan nielin nössöyteni, tartuin luuriin ja näpyttelin näytölle kampaajan numeron. Asia saatiin sovittua asiallisesti, ja sovimme seuraavalle viikolle uuden ajan.


Tosiaan viikkoa myöhemmin hipsin hieman hermostuneena tukkatohtorille (kielletty sana, pahoittelen). Ajattelin, että minua pidetään vihoinviimeisenä valittajana, jolla on epärealistiset odotukset. Minut kuitenkin otettiin vastaan todella aurinkoisesti, ja asiaa tutkailtuamme kampaaja totesi tyrkänneensä tukkaani liian tumman sävyn. Sain siis maksuttoman korjauksen ja uskokaa tai älkää – juuri haluamani lopputuloksen. Välillä valittaminen kannattaa!


Ovatko teidän kampaamokäyntinne päättyneet pettymyksiin? Oletteko nielleet harmistuksenne vai vaatineet korjauksia?

8 kommenttia:

  1. Hyvä että sait lopulta mieleisen tuloksen! Mun fiilikset kampaajista on aika lailla samat lukuun ottamatta omaa veljentyttöä jolle pystyi antamaan vapaat kädet (tämä valitettavasti vaihtoi alaa). Viimeksi viime viikolla tartuin saksiin kun en kestänyt ajatusta että menetän rahat ja saan kasvatusvaiheessa olevaan tukkaan liian lyhyen lopputuloksen kuten monesti on käynyt kun haluaa latvojen siistimisen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin sain hyvin ylläpidettyä pitkää polkkaani tyrkkäämällä kaverin käteen sakset ja pätkäisemällä liiat tuplaponnaritaktiikalla (kampaajat, älkää järkyttykö). Värjäyspuolen olen jättänyt suosiolla kampaajan käsiin. En vain voi uskoa, että kotivärjäyssetti tekisi tukalleni jotain, mihin ammattilaisetkaan eivät pysty.

      Poista
  2. Vallan hieno lopputulos! Jennifer Aniston on varmasti maailman suosituimpia hiusesikuvia. Itsekin olen joskus kerjännyt anistonmaista lopputulosta sitä saamatta.

    Aina kannattaa antaa palautetta ja ihan valittaakin, kun sen tekee tyylikkäästi ja perustellen. Juttusi on hyvä muistutus asiasta! Minulla on ihan sama kokemus kuin sinulla, vain yhden kerran olen ollut tyytyväinen kampaajakäynnin jälkeen. Silloin sain hiuksiini hääkampauksen (*praise the Lord*). Lopetin käymästä pahimmassa pettymyspuljussa, jossa kampaaja halusi välttämättä liukuvärjätä hiukseni. Lopputulos oli latvoista poltettu pumpuli muuten tummissa hiuksissa. Tämä tapahtui vielä sopivasti puoli vuotta ennen häitä, joten jouduin luopumaan alkuperäisestä nutturaideasta. Olisi pitänyt vaatia uusi leikkaus ja väri, mutten uskaltanut ottaa sitä riskiä. Onneksi äiti osaa leikata suht suoraan. Väripurkkiin en ole tarttunut enää vuosiin, sillä olen lukenut liikaa kemikaali-tietoiskuja. En kyllä suosittele kananmunaakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen haalistellut liian tummaksi lävähtäneitä hiusvärejä muun muassa ruokasoodalla, sitruunalla ja ruokaöljyllä. Koska ihan asiaan tarkoitettujen hiustuotteiden käyttö on selväsikin liian mainstream. Itse asiassa olen suunnitellut itsekin värjäyksen lopettamista. Kuitenkin vietän yleensä suurimman osan vuodesta pää niin haalistuneena, että sama olisi olla värittä. Suomalainen hiirenharmaus näyttää muutenkin olevan nyt joku juttu.

      Poista
  3. Lopettaessani käymisen edellisellä kampaajallani päätin samalla, että nyt loppuu ainaiset värjäämiset. Siihen oikeastaan kyllästyinkin, että kuuden viikon välein olisi pitänyt 120-150 euroa tyrkätä kampaajalle rahaa. Ovatko rahat sitten säästyneet pahan päivän varalle? No ei, mutta olen silti jotenkin tyytyväinen, että värjäyskierre sai päätöksen. Uudella kampaajalla käyn vain leikkauttamassa hiukset malliin. Sen kyllä myönnän, koska olen jo näin vanha keski-ikäinen ja -äkäinen nainen, että ensimmäisen harmaan hiuksen ilmestyessä päähäni, meinasin saada slaagin. Ja ne harmaat hiukset siis kasvavat todella salakavalasti. Yhtäkkiä vain huomaat jonkin vaalean suortuvan ruskeiden hiusten joukossa. Huh huh, mutta kumpi parempi? Värjäyskierre vai harmaa hius siellä täällä? Toisaalta nyt, jos annan harmaiden ikään kuin tulla huomaamatta, niin kukaan ei oikeastaan huomaa, kun olenkin kokonaan harmaapää, koska kuvittelevat, että ainahan sillä on ollut tuon väriset hiukset. Mutta ihanat nuo sinun hiukset ja onneksi valitit, vaikka ei se ekakaan versio paha ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Niinhän sitä sanotaan, että ihmiselle käy parhaiten oma luonnollinen hiusväri. Ja jossain vaiheessa se tarkoittaa väistämättä harmahtavaa tai läpiharmaata lettiä. Mikäs siinä - luonnon värkkäämät ilmaiset highlightit!

      Poista
  4. Oih, liian tuttua! Tätitukka haaveillun emolookin korvaajana oli varhaisteinille sen verran kova paikka, että saksin omat kutrini seuraavan kymmenen vuoden ajan. Vasta viime keväänä uskaltauduin kampaajalle - ja silloin kaikki sujui onneksi suunnitelmien mukaan.

    Huikean kaunis tuo hiustesi korjattu lopputulos, sopii sinulle valtavan hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen piheyksissäni työntänyt Fiskarseja tuttujen käsiin, itse en ole uskaltanut lähteä saksimaan tällä koordinaatiolla. Vastuun siirtäminen ftw!

      Poista

Suu puhtaaksi!