23.10.2018

Oudoimmat asiat, jotka olen tehnyt unissani

Tarinoin täällä jo puolisen vuotta sitten unihalvauksistani kaikkine karmeine yksityiskohtineen. Olen nukkujana ulkopuolisen silmään yleensä jokotai. Tavallisesti koisin hipihiljaa draculamaisesti tikkusuorassa selälläni, kädet rinnalla tai kyljissä kiinni. Avaan silmäni täsmälleen samaan näkyyn, mihin olen ne edellisenä iltana sulkenut. Minut erottaa (elävästä) kuolleesta lähinnä syke.

Tätä olen siis noin 90 prosenttia öistä. Lahnamaisen lojumisen viihdearvo ei kuitenkaan ole kovinkaan korkea. Näin ollen otetaan syynin alle ne jäljelle jäävät kymmenen prosenttia, jotka ovatkin sitten kaikkea muuta kuin seesteisiä. Tähän kymmenykseen mahtuu öistä vaeltelua, hallitsemattomia tunteenpurkauksia sekä puheita, jotka vetävät pehmoisuudellaan vertoja TEMPUR-tuotteille.

Yölevottomuuteni on usein peruja päivälevottomuudestani – stressi, sairastelu ja suuret muutokset heijastuvat helposti uneeni. Parasomniat ovat kohdallani sukuvika, ja kilpailenkin unihulluuksissani siskoni kanssa. Jaan nyt muutamia mieleenpainuvimpia yöllisiä tempauksiani. Laitoin letkan jatkeeksi myös suosikkini siskoni yösekoiluista. 


Rakkaudesta lajiin
Useimmiten vieressäni patjalla pötköttää poikaystäväni, mistä syystä hän on päässyt (joutunut) todistamaan suurinta osaa näistä tapauksista. Pari vuotta sitten poikaystäväni havahtui unestaan siihen, kun tökötin sängyllä risti-istunnassa, kumartuneena tutkimaan jotakin. "Tämä kun laitetaan tähän, niin sitten saan tuon kortin...", olin sipitellyt itsekseni kulmat kurtussa. Nopeasti puheistani selvisi, että olin syventynyt pelaamaan perheeni uutta suosikkilautapeliä. Minua ei näyttänyt vaivaavan se, että itse peli puuttui. Liikuttelin olematonta nappulaa mielikuvituslaudalla, keräsin käteeni kuvitteellisia kortteja ja heittelin noppaa surkeaa tulosta sadatellen. Kun unikaverini ihmetteli tekemisiäni, pinkaisin dramaattisesti pystyyn. "On se kumma kun ei saa edes pelata rauhassa", ärähdin ja marssin mielenosoituksellisesti ovelle. Kahvaa kääntäessäni sitten havahduin hulluuteeni ja palasin hämmentyneenä sänkyyn.

Yölliset puhelut 
Tämä on yksi erikoisimmista tempauksistani, koska en tiennyt tämän olevan mahdollista. Ystäväni oli soittanut minulle syystä tai kolmannesta pikkutunneilla. Sain tämän selville kuitenkin vasta aamulla – mutta en vastaamattomista puheluista. Olin nimittäin napsauttanut vihreää luuria ja höpöttänyt kännykkääni hyvän tovin heräämättä koko aikana. Välillä vastaukseni olivat olleet hieman hämäriä, jääneet kesken tai madaltuneet muminaksi. Ystäväni ei kuitenkaan osannut epäillä mitään. Ehkä hän kuvitteli minun olevan tuhannen päissään tai oli sitä itse – tai sitten arkiartikulaatiossani on petraamisen varaa.

Hyytävä hekottaja
Olin pienenä jatkuvasti yökylässä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kannoin patjan siskojeni huoneen lattialle ja nukuin siinä. Olin seikkailullinen lapsi, tiedän. Eräänä iltana olin simahtanut ennen siskoani, joka luki ennen nukkumaanmenoa jotakin jännittävää romaania (kenties kauhukirjallisuuden klassikko Goosebumbs?). Siskoni havahtui siihen, että tuijotin häntä ilmeettömästi patjaltani. Koska tämä ei ollut tarpeeksi karmivaa, avasin suuni ja aloitin maanisen ilottoman naurun. Ha ha ha ha ha ha ha ha. Siinä sitten hekotin hymyttömästi, lopulta hiljenin ja jatkoin uniani.

Yövieraat
Tällä kertaa kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta vaan sarjasekoilusta. Olen nimittäin harrastanut tätä säännöllisesti muutaman vuoden ajan. Tiivistettynä säpsähdän unissani istumaan sängylleni, tuijottelen jonnekin huoneen kolkkaan ja kyselen kyselemästä päästyäni samaa asiaa: "Kuka tuo on?" Joskus olen peloissani, joskus vaan rehellisen utelias. Alussa kysymys aiheutti poikakaverissani ymmärrettävän paniikinpoikasen. Nykyään hän ärähtää katsomatta, että ei siellä ketään ole, pää tyynyyn!

Kutsumattomat yökyläilijät ovat myös siskolleni tuttu ilmiö. Hän kuitenkin menee vielä asteen pidemmälle. Yksittäisten vieraiden sijaan kämpässä on yleensä joukottain ihmisiä – tai jotain muuta. Listalta löytyy muun muassa öisin keittiössä tiskaavia kääpiöitä (pitäisikö epäillä lapsiorjuutta?). Eräänä yönä paikalle sattui kasa öljy-yhtiön miehiä suunnittelemaan opettajasiskoni seuraavan päivän oppitunteja. Yleensä hänkin menee kuitenkin klassisella linjalla, eli sängyn vieressä töllistelee pääasiassa perinteisiä stalkkereita.

Kannibaali
Tämä siskolleni sattunut tapaus on ansainnut jo klassikon leiman. Tässäkin todistajaksi pääsi poikaystävä – tässä tapauksessa todella tuore sellainen. Itse asiassa kyseessä oli ensimmäinen yö kyseisen miehen vieressä. Tuollaisena yönä yleensä puhutaan hempeitä, mutta siskolleni se oli selvästikin aivan liian mainstream. Mies oli nimittäin havahtunut siihen, kun siskoni hokee kiivaasti: "Sata kiloa jauhelihaa. Tapa!" Pienenä fun factina tähän voi lisätä sen, että tämä mies sattui painamaan noin sata kiloa. Vai pitäisikö sanoa sattuu – hän on nimittäin yhä kuvioissa mukana. Masokisti.

Kiitos tiedosta
Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan toinen suosikkini siskoni yösekoiluista. Hänellä on tapana ravistella unissaan tämä samainen poikaystävä hereille. Syyt vaihtelevat järjettömästä naurettavaan. Eräänä yönä ravistelu oli todella intensiivistä ja kuten arvata saattaa, mies säikähti, että nyt on joku oikea hätä. Olisikin ollut. Siskoni julisti iloisena "Hei, kato missä asennossa minä nukun!", rysähti makuulleen ja simahti saman tien.

Palaan unioutouksiini vielä tuonnempana – parasomnioissani riittää kyllä puitavaa useampaankin postaukseen. Oletteko te rauhallisia nukkujia vai kiusaatteko kanssakoisijoita tempauksillanne? Mitä outouksia te olette tehneet unissanne?

Kuvat: Pixabay

4 kommenttia:

  1. Hahah, ihan huikeita! :D Mä en tietääkseni tee muuta outoa, kuin olen vaan ihan kamalan paha suustani ja vihainen jos mua yrittää herättää! En tiennyt tästä ominaisuudesta ollenkaan ennen kuin poikaystävä kertoi :D Kamalinta tosiaan on se, että mulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, miten kiroilen ja raivoan kun poikakaveri yrittää herättää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts. Mutta onneksi sinä voit hyvin laittaa nuo aamuraivot unioutoilun piikkiin! Olettaen tietenkin, että toinen uskoo.

      Poista
  2. Ah, miten virkistävää lukea näin taidokasta tekstiä. Osaat hyvin vangita lukijan kertomuksesi äärelle, tätä oli mahdotonta jättää kesken! Kiitos päivän piristysruiskeesta, jään varmasti seurailemaan juttujasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos vastaruiskeesta. Blogi on nyt ollut hävettävän epäaktiivinen gradun ja yllättävien työkuvioiden vuoksi (seli ja seli). Innostit palaamaan taas sorvin ääreen! Tai ainakin suunnittelemaan sitä.

      Poista

Suu puhtaaksi!